maanantai 19. elokuuta 2013

Kolkyt ja risana / Kasey Edwards

Kasey Edwardsin Kolkyt ja risana -kirja oli yksi lukumaratonini kirjoista, siitä bloggaaminen valitettavasti jäi kesälomailun jalkoihin. Nappasin teoksen mukaani kirjastosta ihan puhtaalla mutuhuttu-meiningillä, 60-lukulaisen kannen ja näppärähkön nimen perusteella. Työelämässä olevana olin myös kiinnostunut ottamaan selvää siitä, kuinka Edwards sai työintonsa takaisin. Vai saiko?

Kasey Edwardsin tarina ei ole traaginen tai surullinen. Hän on kolmekymppisenä saavuttanut unelmiensa työn, asunnon ja poikaystävän. Ei hullumpaa. Jos kyseessä olisi chick-lit, osoittautuisi sankarittaren poikaystävä petturiksi tai neito saisi potkut työpaikastaan, mutta koska elämme tosielämässä, Kasey heräsi eräänä aamuna työmotivaatio kadonneena. Entistä uratykkiä ei vain enää napannut.

Kolkyt ja risana oli nopealukuinen ja sujuva teos. Edwards on nokkela ja kirjan alkupuolella suorastaan hauskakin kirjoittaja, mutta jutun vitsit kuluivat kyllä lukuprosessin aikana loppuun. Kirjailija onneksi tiedostaa itsekin olevansa maailman onnekkaiden ihmisten joukossa kriiseineen, hyvä niin, sillä muuten kirja olisi kallistunut jo ärsyttävän puolelle.

Kirjan aihe, työmotivaatio ja sen katoaminen, on minusta kiinnostava ja koskettanee varmasti monia. Ihan hirveän suuria ahaa-elämyksiä kirja ei minulle tarjonnut, mutta muutaman hyvän pointin Edwards silti tekee. Parhaimmin mieleeni jäi ajatus ns. vauvasta eli siitä että jokainen tarvitsee elämäänsä jonkinlaisen projektin jota hoivata ja kasvattaa. Projektin ei tarvitse liittyä leipätyöhön, mutta sen tarkoitus on ruokkia luovuutta ja henkilön onnellisuutta. Ei hullumpi ajatus - luulen että esimerkiksi minulle tämä blogi toimittaa tuon inspiraatiovauvan virkaa. Mikä on sinun vauvasi?
"Tiedän että kolmenkympin kriisi on kärpäsenkakkaa kun sitä verrataan nälänhätään ja rintasyöpään. Ymmärrän myös, että olen etuoikeutettu koska minulla on varaa valittaa työni mielekkyydestä siinä missä valtaosa maailman ihmisistä joutuu tekemään työtä jotta heillä olisi varaa elää. Silti kammoksun ajatusta, että tekisin tylsistyneenä ja tympääntyneenä työtä seuraavat kolmekymmentä vuotta."
Nemo, 2011
Sivuja: 241
Alkuteos: 30-something and over it
Suomentanut Lotta Heikkeri

2 kommenttia:

  1. Erityisen tärkeäksi projektivauva osoittautunee sitten kun työ katoaa työmotivaation sijasta/lisäksi...
    Minä muuten tiedän tosi monta isossa korporaatiossa työskentelevää, joilla on työnilo kadonnut vuosien varrella. Sen löytyminen uudelleen ei sitten olekaan ihan pikkujuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, sepä siinä varmaan onkin. Työura ja palkka tuovat turvallisuutta ja siksi ehkä monesta tuntuukin hurjalta, ehkä jopa mahdottomalta lähteä tavoittelemaan jotain uutta. Toisaalta muutoksen ei aina tarvitse olla kauhean radikaali, joskus tarjoutuu mahdollisuus muokata toimenkuvaansa sopivammaksi.

      Poista