Itämaa / Johanna Holmström

Johanna Holmstömin Itämaa oli Bestseller-hyllyn löytöjä. Muistan myös hämärästi lukeneeni jostakin blogista jotain kiinnostavaa kirjasta joten kirja päätyi lainauskoriini. (Kiitoksia vain vinkkaajalle, kuka lienetkään.)

Kirja kertoo kahden maahanmuuttajataustaisen sisaruksen tarinan. Esikoinen, Samira, on aikuistumassa ja etsii omaa paikkaansa elämässä, opiskelut kiinnostaisivat, uskonto rajoitteineen taas vähän ahdistaa. Samira tekee valintansa ja muuttaa turvakodin kautta omaan, nimettömään asuntoon. Ja löytyy eräänä päivänä rapusta kallovamman kera. Leila, siskoksista nuorempi, yrittää luovia islamiin hurahtaneen suomenruotsalaisen äidin, koulukiusaamisen ja etäiseksi jäävän bussikuski-isän välillä.

Kirja jätti jälkeensä hämmentyneen olon, ehkä hitusen pahaa mieltäkin. Ei tosin laatunsa takia vaan sen maailman, jota Holmström kirjassaan kuvaa. Sen jossa kaikilla tuntuu olevan paha olla. Sen missä ihmisiä haukutaan neekerihuoriksi ja missä naisen vartalo ei oikeastaan ole hänen omansa. Vahvimmin kasvoille räjähtää koulussa tapahtuva kiusaaminen ja hetkittäin suorastaan raa'alta tuntuva suosiosta kilpailu. Mieleen jopa tuli sellainenkin ajatus että mikäli Holmström todella kuvaa nykymenoa kouluissa, olen todella kasvanut onnellisessa lintukodossa helppoina ja hyvinä aikoina.

Itämaa ei tarjoile lukijalleen hyvän mielen elämyksiä, mutta kirjaa lukee silti oikein mielellään, paikoin huomasin lähes ahmivani Leilan ja Samiran vaiheita. Kirja on käännetty ruotsinkielestä ja ainakin minun korvaani Tuula Kojon kääntämä nuorten puhekieli tuntui uskottavalta. Tarina tosin on juoneltaan jo tutunomainen, samaa aihetta on käsitelty mm. Anja Snellmannin Parvekejumalissa ja sivujuonena myös Kati Hiekkapellon Kolibrissa. Ehkäpä seuraavaksi olisikin kiva lukea vähän onnellisemman muslimiperheen tarina, uskoakseni sellaisiakin löytyy?

"Ainoa mikä merkitsee on kalvo jalkovälissä. Muu elämämme, kaikki mitä osaamme, ajattelemme tai koemme, on merkityksetöntä.  Olemme kalvo jalkovälissä. Olen niin väsynyt arvailemaan, onko minulla edes mokomaa, vai onko koko elämäni kiinni illuusiossa ja olenkin ollut arvoton syntymästäni saakka edes tietämättä koko asiasta. Niin väsynyt siihem että sukupuolielimeni ei ole ikinä minun vaan aina jonkun toisen. Äidin ja isän, mieheni, sukulaisteni, ja jos pahasti käy, tai lääkärini, valtion tai minun sutenöörini ja asiakkaideni, jos olen seksiorja jossain bordellissa Perussa."

Otava, 2013
Sivuja: 333
Alkuteos: Asfaltsänglar
Suomentanut Tuula Kojo