keskiviikko 14. elokuuta 2013

Mitä he toisilleen tekivät / Hanne-Vibeke Holst

Hanne-Vibeke Holstin kirja piristi kovasti kesäflunssaista päivääni. Olen lukenut kirjaiijalta aiemmin Kruununperijättären, joka ainakin muistoissani oli ihan mukava, himppasen chick-litiin kallistuva kirja ja kun blogistanian viidakkorummut olivat vihjanneet kirjan olevan kiinnostava joten sain kirjastokassiini täytettä! Eivätkä blogisauhut väärässä olleetkaan sillä kun sain tulin viettäneeksi koko kesäisen päivänä Holstin seurassa, täysin kirjan maailmaan uppoutuneena.

Mitä he toisilleen tekivät on sukutarina, jossa liikutaan kahdella aikatasolla. Tarinan keskiössä on Helena, Berliinin oopperan taiteellinen johtaja, joka juuri valmistautuu vastaanottamaan palkinnon tabuja rikkoneesta esityksestä. Samalla hän kohtaa myös vieraantuneen tyttärensä Sophien. Palkinnonjakotilaisuudessa kuitenkin esiin nousevat varsin dramaattisesti äidin ja tyttären kipupisteet. Kirjan kerronta vuorottelee tuon illan ja Helenan sukutarinan välillä, aloittaen vuodesta 1940, päivästä jolloin Saksa valloittaa Tanskan ja Tholstrupien pieni tytär, Karen syntyy. Perheen aikajana kuljetetaan sotavuosien kautta 1950-luvulle, jolloin perheen identtiset ja komeat kaksospojat särkevät sydämiä. Kaiken yhteen sitovat perheen unelmat ja pettymykset ja virheet, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Mitä he toisilleen tekivät onnistui koukuttamaan ja kuten usein hyvien kirjojen kohdalla käy, mietin sen teemoja pitkään lukemisen lopettamisen jälkeenkin. Minulle mielenkiintoisimmaksi teemaksi nousivat parisuhteet ja valinnat, jotka vetävät pareja hitaasti erilleen. Kun toiveet ja päämäärät eivät enää olekaan yhteisiä tai edes saman suuntaisia vaan toinen joutuu taipumaan ja luopumaan omista unelmistaan. Tätä kaikkea Holst kuvaa hienosti, pienin piirroin mutta varmasti.

Pidin todella paljon Holstin tarkkanäköisestä kerronnasta, varsinkin juuri Helena tuntuu hyvin aidolta ja monimutkaisuudessaan kiinnostavalta henkilöltä. Toivoisin että osaisin kertoa enemmänkin kirjailijan tyylistä kirjoittaa, mutta totta puhuen tällä kertaa hyvä tarina vei minut niin mennessään että nyt, lukemisen jälkeen on jäljellä vain hyvä mieli.
"Yhtäältä toivon, että Sophie jäisi ikuisiksi ajoiksi, toisaalta hän saisi lähteä vaikka saman tien. Kaipaan häntä aina, mutta kun olemme yhdessä, toivon että olisin yksin. Hänen moitteidensa edessä, esitti hän ne sitten avoimesti tai rivien välissä, on kuin minun huolellisesti täyteen puhallettuun egooni tulisi reikä. Sophien seurassa kutistun parhaat päivänsä nähneeksi laulajaksi, josta ei enää ole puhdasta säveltä tuottamaan. Ikään kuin kaikki, mitä sanon, soisi falskisti ja kaikki, mitä teen, olisi epäaitoa."
WSOY, 2013
Sivuja: 441
Alkuteos: Undskyldningen
Suomentanut Virpi Vainikainen

15 kommenttia:

  1. Minulla ei ollut kirjaa kohtaan paljon mitään odotuksia, ja yllätyin todella positiivisesti. Tykkäsin paljon ja koukutuin myös täysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama vika. En oikeastaan olisi uskonut että tämä olisi niin koukuttava mutta... Pidän kovasti kirjoista jotka jäävät lukemisen jälkeenkin pyörimään päähän ja tämä oli ehdottomasti sellainen!

      Poista
  2. Norkku, minusta tämä kirja on todella hyvä. Eikä ollenkaan hömppää, jota kirjalajia vierastan. Eli jos Holst on sitä ennen kirjoittanut, nyt on tapahtunut riman nosto. Olen kovasti kiinnostunut jokaisesta jutusta koskien tätä kirjaa. Kiva, että sinäkin luit tämän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, edellisestä Holstistani on vuosia, joten voi hyvin olla että muisto sotkeutuu johonkin toiseen kirjaan, mutta ainakin tämä oli todella hyvä!

      Poista
  3. Olipas kiva lukea tästä näin tykkäävä arvio. Lainasin kirjan juuri kirjastosta, mutten ole saanut tartuttua siihen. Ehkäpä tänään voisin vihdoin aloittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Katri, toivottavasti tykkäät yhtä paljon kuin minäkin. :)

      Poista
  4. Olen katsonut tätä kirjastossa pariin otteeseen mutta en ole napannut mukaan, vielä. Arvioisi sai nimittäin kiinnostumaan tästä nyt kovasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nappaa tämä Jenni, kirja on kiehtova!

      Poista
  5. Natsaisikohan tämä minulle paremmin kuin Ne jotka jäävät, se oli liian westömäinen (vaikka hienosti kirjoitettu olikin). Tässä miljöö on sen verran erilainen että voisi toimiakin. Kiitos vinkistä, laitan varaukseen heti ko saan nykyiset luettua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, minuun tämä ainakin nappasi kiinni, ehkä kovempaa kuin uskoinkaan. Tosin westömäisyyskään ei haittaa... ;-)

      Poista
    2. Westömäisyyshän on siis toki pelkästään hyvä juttu, mutta kun Leijat oli niin tuoreessa muistissa oli yhtäläisyyksiä meitsille vähän liikaa. :) Pitää yrittää bongata tämä luettavaksi!

      Poista
  6. Minäkin olen pitänyt kirjailijaa sellaisen aika viihteellisen jutun kirjoittajana ja kun luin tästä takakannen, ihan ihmettelin, että tämähän vaikuttaa tosi kiinnostavalta! Juttusi vahvisti halua etsiä kirja luettavaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Susa! Viihteellisestä kirjasta ei tosiaan ole kyse, tämä on ihan täyttä tavaraa. :)

      Poista
  7. Oli ensimmäinen lukemani Holst enkä oikein päässyt kiinni. En ehkä tajunnut tarpeeksi ajoissa miten eri aikatasot liittyvät toisiinsa. Tuntui että takakansi lupasi enemmän mitä kirjalta sain, mutta kyllä tämä herätti kiinnostuksen niin että pitänee lukea Holstilta joku muukin kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luulin ensin että Helena on kirjan alussa syntyvä vauva, mutta tajusin sitten että hän olisi silloin liian vanha Sophien äidiksi. Minä olen lukenut Holstilta (vuosia sitten tosin) Kruununperijättären, joka (muistaakseni) oli ihan ok kirja.

      Poista