Varjelijat / Kristina Ohlsson

Pari päivää sitten olin pahasti koukussa. Luin aamulla ja olin myöhästyä bussistani koska en malttanut jättää kirjaani kesken. Luin bussissa ja olisin mieluusti jatkanut vielä matkaani päätepysäkinkin jälkeen jotten olisi joutunut jättämään kirjaani kesken. Mietin kirjaa ja sen lukemista töissä. Kotiin tultuani luin pihalla kunnes oli aika siirtyä sänkyyn. Lukemaan. Kun kirja vihdoin päättyi, olo oli sekä onnellinen mutta myös harmitti. Oliko pakko ahmia, eikö herkkuja olisi voinut säästellä pidemmäksikin aikaa?! Mikä kirja? Kristina Ohlssonin Varjelijat, joka taisi olla minun dekkarikesäni kohokohta. (Tosin, vielä on kesää jäljellä...)

Kenen tielle sinä ajauduit, Rebecca?

Varjelijat vie lukijansa takaisin Fredrika Bergmanin, Alex Rechtin ja Peder Rydhin tutkimusten pariin. Edellisen kirjan, Nukketalon, tapahtumista on ehtinyt kulua hiukan aikaa ja Fredrika on nyt Saga-tyttösen äiti sekä Spencer Lagergrenin avopuoliso. Spencer, kirjallisuustieteen professori, on joutunut Fredrikan tietämättä vaikeuksiin työpaikallaan nuoren naisopiskelijan syytettyä häntä seksuaalisesta kiristämisestä. Samoihin aikoihin huono-onninen koiranulkoiluttaja löytää löytää nuoren naisen ruumiin, naisen jota Alex tiimeineen on etsinyt kaksi vuotta. Jäljettömiin kadonnut Rebecca Trolle on löytynyt.

Minun pakko saada tietää.

Varjelijat on Kristina Ohlssonin kolmas kirja, joka kertoo Alex Rechtin ja hänen tiiminsä tutkimuksista. Tällä kertaa huomasin että muistini on tehnyt minulle tepposet, enkä ihan kunnolla muistanut enää Nukketalon tapahtumia, huomasinpa vain kirjasta että muutama isompikin juttu siellä näemmä tapahtui. Rasittavaa! Suosittelen muutenkin kirjasta kiinnostuneita lukemaan myös Nukketalon ja Tuhatkaunot, niistäkin löytyy kelpo dekkarimeininkiä!

Rakas, mitä sinä oikein salaat minulta?

Kirjan rakenne on koukuttava. Lukuja katkovat poliisin haastatteluraporttien palaset, jotka luovat varsin pahaenteistä tunnelmaa. Lukijalle tulee alusta saakka selväksi että jokin meni tutkimuksissa pahasti pieleen - mutta mikä? Ohlsson vihjailee ja antaa palasen kerrallaan antaen lukijan olla ratkomassa mysteeriä. Toimii! Tällä kertaa minun suosikikseni nousi Peder (syistä, joita en tässä voi paljastaa) mutta aika mielenkiintoinen tapaus oli myös vanha murhasta tuomittu lastenkirjailijatar, joka ei ole puhunut vuosikymmeniin.

Hyvä Jumala, hoida niin että saan edes haudan jolla käydä.

Pidin kirjasta kovasti (harvoinpa sitä tulee ahmineeksi 500 sivua kahdessa illassa) ja innostuin jopa siinä määrin että aikomukseni on lukea myös Ohlssonin seuraava teos ja vieläpä ruotsinkielellä. Nähtäväksi jää tyssääkö lukemiseni ruostuneeseen kielitaitoon. Varjelijat ilmestyy suomennettuna syyskuussa 2013.

WSOY, 2013
Sivuja: 500
Alkuteos: Änglavakter
Suomentanut Outi Menna
Saatu arvostelukappaleena