ISO / Pekka Hiltunen

Pidän kovasti Pekka Hiltusen Studio-sarjasta ja kuullessani ISON aiheen olin lievästi pettynyt, sillä halusin kovasti lukea sarjaan lisää jatkoa ja aihe, kertomus ylipainosesta naisesta, ei ensi alkuun kuulostanut kovin kiinnostavalta. Hiltusen kirjoittajantaidot saivat kuitenkin minut tarttumaan ISOon, mistä näin jälkeenpäin olen todella iloinen, sillä kirja osoittautui hienoksi lukukokemukseksi ja mikä tärkeintä - se herätti ajatuksia.

ISOn päähenkilö on Anni Kantto, toisin eläjä. Anni on iso ihminen, niin kiloissa kuin rohkeudessakin mitattuna. Tarina alkaa tilanteessa, jossa Anni muuttaa takaisin Armonkallioon kärsittyään Helsingissä kipeitä tappioita niin työn kuin rakkauden saralla - kokonsa takia. Nuollessaan haavojaan Anni kysyy itseltään ja maailmalta tiukkoja kysymyksiä: Miksi lihavuus on niin tuomittavaa? Miksi lihavaa on lupa arvostella ja pilkata? Saatko olla sekä lihava että onnellinen?

ISO on ennen kaikkea Annin kasvutarina. Hiltunen kirjoittaa hienosti ja koskettavasti, Anni tuli minulle todeksi ja elin hänen mukaan iloissa ja suruissa, niin ystävän löytämisen hennossa toivossa kuin baari-illan pokan aamuisessa hylkäämisessä. Oli hienoa nähdä Annin elpyvän vastoinkäymistensä jälkeen ja nousevan, keräävän rohkeutensa ja toimivan. Ehkä tästä löydänkin yhteneväisyyden Studion naisiin, he, niinkuin Annikin, ovat älykkäitä, rohkeita ja ennen kaikkea selviytyjiä.

Mietin kirjan teemoja kauan, tämä postauskin antoi odottaa valmistumistaan sillä ajatukset halusivat kypsyä rauhassa.  ISO herätti ajatusten lisäksi myös paljon tunteita, huomasin todella suuttuvani ja puhisevani Annin puolesta, sillä idealisti kun olen, haluaisin että maailmassa jokainen saisi olla sellainen kuin on.Kirjassa esitetään kiintoisia väitteitä lihavuudesta ja terveydestä jotka kyllä ansaitsevat tulla luetuksi. Kirja sai minut myös miettimään omaa suhdettani painooni, varsinkin näin kesän jätskiherkutteluiden jälkeen on esimerkiksi helppo ymmärtää mitä tarkoitetaan vaikkapa läskintailla, päivällä jolloin oma ruumis, ja sen paino tuntuu tavallista pahemmalta ja uskonpa etten suinkaan ole ainut joka asian ymmärtää...

Kirjan kansi oli kiinnostava ja herätti allekirjoittaneessa ristiriitaisia mietteitä, karsastan nimittäin vähän sitä että kirjailijan nimi erottui kannesta niin heikosti. Mielipiteeni tosin vähän alkoi muuttua lukemisen aikana sillä oikeastaan kannen kuvaa heijastaa sisältöä - Annin elämää - aika hyvin. En ehkä rakasta kantta mutta luulen että se on kuitenkin oikea juuri tälle kirjalle.

ISO oli hieno lukukokemus ja aiheeltakin ihan ajattelemisen arvoinen, suosittelen. Tässä vaiheessa vuotta uskallan myös veikata, että Iso tulee kisailemaan paikasta minun Blogistanian Finlandia -listallani.

"Meillä on lukemattomia syitä olla menemättä ihmisten ilmoille. Ei jaksa, ei kehtaa, ei uskalla. Siinä on rajansa, kuinka usein haluaa kovistella itseään muiden joukkoon. Sitä tyytyy yksinoloon, koska yksin elämisessä on hienot hetkensä ja arvokkaat puolensa. On helpompi antaa päivien kulua omissa oloissaan kuin mennä muiden pariin ja ottaa riski, että edessä voi olla tunne, jota on mahdoton kestää: kun tajuaa olevansa huoneen huonoimpana pidetty ihminen, se josta kaikki muut ajattelevat, että onneksi eivät ole niin kuin tuo."

WSOY, 2013
Sivuja: 419
Saatu arvostelukappaleena.