Vuonna 1205 isä Vivïen Narbonnelainen pakenee henkensä edestä. Hänen halussaan vanhaa ja voimallista salatiedettä sisältävä kirja, Uter Ventorum, jota Saint-Vehmen salaseura himoitsee. Vuosia myöhemmin Vivïenin vanha ystävä, Ignacio Toledolainen saa tehtäväkseen etsiä kirjan. Matkasta tulee unohtumaton, mutta myös hengenvaarallinen, sillä Saint-Vehmen palkkasoturti jahtavaat nyt Ignaciota.
Kirjan aihe on historiasta ja keskiajasta pitävälle lukijalle mieluisa, joskin asetelma on melko perinteinen, sillä taas etsitään mystistä aarretta ja seurataan kimurantteja johtolankoja murhamiesten jahdatessa. Keskiajalle on toki aina kiehtovaa palata kirjallisesti, mutta tällä kertaa huomasin vähän harmikseni vertaavani Simonin kirjaa Indrek Harglan mainioon Apteekkari Melchior-sarjaan, jonka tuoreimman teoksen luin vasta kuukausi sitten. Vaikka Simonin teos kyllä tavoittaa oikean hengen, se kalpenee silti Harglan todella yksityiskohtaisille kuvauksile.
Kirja sisältää sekä keskiaikaisten arvoitusten ratkomista että miekkojen kalinaa ja tiukkoja takaa-ajoja. Harmikseni osa kirjan käänteistä oli melko ennalta-arvattavia, mutta onneksi sain kokea muutaman yllätyksenkin. Kirottujen kirjojen kauppiaaseen, Ignacioon, en myöskään oikein saanut otetta, hänen henkilöhahmonsa jäi ehkä liiaksi salaisuuksien selvittelyn varjoon. Kirjan kiinnostavin henkilö olikin minusta yksi tarinan konnista, nimittäin böömiläinen salamurhaaja Slawnik. Tuntuu ehkä oudolta kiinnostua tarinan sivuroolista olevasta henkilöstä, kaiken kukkuraksi pahiksesta, mutta minusta Slawnik oli kirjan moniulotteisin hahmo, jossa oli ainesta enempäänkin kuin miekan heiluttamiseen ja murhaamiseen.
"Niin hän oli vannonut vakuuttuneena siitä, että hänestä tulisi Kaarle Suuren ritarien veroinen, jalo ja oikeamielinen. Mutta mitä salaseuran jäsenyydestä olikaan seurannut? Murhia, myrkytyksiä, kidutusta ja valheita? Siinäkö hänelle luvattu kunnia? Siinäkö hinta, joka hänen oli maksettava herransa kunnian tähden? Miten hän voisi milloinkaan hyvittää itsensä ja perheensä ylle langenneen häpeän?"Moreeni, 2012
Sivuja: 391
Alkuteos: Il mercante di libri maledetti
Saatu arvostelukappaleena
Tämä menee vähän sivuraiteelle, mutta pisti silmään Slawnikista kiinnostuminen. Miksi pahiksesta kiinnostuminen olisi lähtökohtaisesti oudompaa kuin hyviksestä?
VastaaPoistaHyvä kysymys, mietin sitä itsekin. Kaipa se johtuu siitä että kirjoissa ja elokuvissa yleensä kerrotaan tarina päähenkilön, usein hyviksen, kannalta, mikä oikeastaan on vähän tylsää. Slawnik oli kiinnostava siksi, ettei hän ollut niin mustavalkoinen, siellä murhaamisen alla oli hyvääkin - ja se on kiinnostavaa!
PoistaKirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Mietin juuri ihan samaa että Hyvä / Paha vastakkainasettelu on dualismia, jolla ei periaatteessa ole mitään tekemistä oikeudenmukaisuuden kanssa.
PoistaSamaa mieltä. Ja kuten oikeastakin elämästä tiedämme, ei jako hyviin ja pahoihin ole selvä tai yksiselitteinenkään. Tässä Slawnik on minusta mies, joka ajautuu työskentelemään ns. pahiksien puolella.
PoistaAh, kuulostaa kiehtovalta sukellukselta keskiajan synkeään ja seikkailujen täyteiseen maailmaan! :)
VastaaPoistaMunkkeja, kirottuja kirjoja, miekan kalinaa ja salaisuuksia on tosiaan luvassa.
PoistaItsekin petyin kirjaan, jonka nimen, etukannen kuvan ja erityisesti takakansitekstin perusteella odotin hurjaa mielikuvitusmatkaa. Yksi "vioistani" varmaankin on, että Econ Ruuusun nimi oli niin voimakas lukuelämys, että toista sen kaltaista odotellessani tulee luettua näitä saman aihepiirin teoksia, jotka eivät tietenkään voi ylittää mestariteosta.
VastaaPoistaMutta keskiajasta ja kirjoista kiinnostuneille tämä on oiva välipala. Googlatessani kirjailijaa vaikutti siltä, että toinenkin osa on ilmestynyt Italiassa. Tosin kielitaitoni italian suhteen perustuu enemmän päättelylle kuin todelliselle osaamiselle.
t. Miina
Luulen että minunkin ongelmistani suurin oli se,että olin melko hiljattain lukenut muutamia enemmän makuuni olevia keskiaikaan sijoittuvia teoksia. Kirottujen kirjojen kauppias ei ollut huono, se vain hävisi vertailussa näille muille.
PoistaSain vasta luettua tämän kirjan ja mielestäni tämä oli hyvin viihdyttävä, hieman elokuvamainen kirja. Toisaalta se sopi loistavasti tämän hetkiseen elämän tilanteeseeni. Slawnik oli loppua kohden hyvin mielenkiintoinen hahmo, toisaalta olisin kaivannut hänessä nopeampaa heräämistä sen suhteen, mikä on oikein ja mikä ei.
VastaaPoistaTotta, Slawnikissa oli ollut aineista enempään!
Poista