Kaunasin sivut oli minulle ristiriitainen kokemus, lajityyppi on sellainen joka kyllä kiinnostaa minua, mutta olen aika kriittinen sen toteutuksen suhteen. Jos en voi heittäytyä juonen vietäväksi, on peli minun kannaltani menetetty. Tässä suhteessa Kaunasin sivut onnistui, juoni veti kohtuullisen hyvin ja aihehan on historiaa rakastavalle lukutoukalle mitä mainioin, onhan mukana ikivanhoja kirjoja ja kirjastoja, joista voi vain haaveilla.Tarinan päähenkilö on suomalainen Johan, joka saapuu Vatikaanin arkistoon tekemään tutkimustyötä kuningatar Kristiinasta. Erikoiset sattumat alkavat Johanin törmätessä keskiaikaiseen codexiin jonka on kirjoittanut Kymlingen kirkkoherra Castor Cacspuolinen. Käsikirjoituksen salaisuus kiehtoo Johania kuin huume ja tapahtumat vievät miehen Rooman kujilta aina Liettuaan saakka.
Kirjan tapahtumista osa tapahtuu Vatikaanin arkistoissa ja nyt käsi ylös lukutoukat - olenko ainoa joka on joskus haaveillut noiden arkistojen tutkimisesta? Tai edes näkemisestä? Minusta se olisi ainakin aikamoinen unelma, tosin minun sukkani pyörivät jalassa jo melkein lähikirjaston Bestseller-hyllylläkin...
Minun mutuhuttuinen mielipiteeni on, että Kaunasin sivut olisi hyötynyt karsimisesta. Vaikka kirjan parissa viihdyinkin oikein mukavasti, rönsyili tarina silti aika hurjasti ja erilaisia ehkä hitusen turhia juonenpätkiä ja henkilöitäkin löysin, esimerkiksi Johanin monet unikuvaukset eivät aina oikein kuljettaneet juonta eteenpäin vaan enemmänkin alleviivasivat sitä minkä lukija oli jo rivien väleistä löytänyt. Myös kirjan dialogi tökki hetkittäin, sillä vaikka kieli olikin kaunista, se tuntui liian teatraaliselta makuuni.
Edellä mainituista huolimatta, kokonaisuus oli kiintoisa ja viihdytti. Etenkin Kaunasin osuus nousi minulle melkein visuaaliseksi kokemukseksi joka sai tämmöisen lukupelkurin pidättämään hengitystään!
"Veran silmät olivat omituiset. Ne seurasivat suun hymyä ja niissä läikehti samanlainen valo kuin tuulen kiidättäessä pilviä nopeasti auringon editse. Kun hän hymyili, hän oli oikea kaunotar, mutta kun pilvi peitti auringon, hänen koko olemuksensa muuttui: pimeys valloitti hänen katseensa. Toivoisin salaa, ettei hän viipyisi pitkään, sillä en halunnut joutua vastatusten tuon oudon, valon ja pimeyden välillä häilyvän katseen kanssa."Otava, 2012
Sivuja: 544
Ikkunat auki Eurooppaan: Vatikaani
Lukaisin mitä sinä pidit tästä kirjasta. Itse sen juuri sain luettua ja kirjan tarina vei minut mukanaan vaikka näiden "järkäleiden" lukeminen aluksi tuntuu että saanko tätä luettua loppuun ikinä. Vähäisesti ulkomailla matkustaneena täytyy tyytyä kirjojen (tv-ohjelmien) kuvauksiin ihastuttavista paikoista ympäri maailman. Olisi kyllä upeata käydä katsomassa erilaisia kirjastoja ja noita kirkkoja ja luostareitakin. Varsinkin jonkun henkilön tai ryhmän kanssa joka osaisi viedä eri paikkoihin, omin päin varmasti eksyisin :)
VastaaPoistaKirsi, joskus kirjamatkailu on oikeastaan parempaakin. Vältät jonotukset ja muut sotkut ja kaikki on juuri sellaista kuin kuvitteletkin. :)
PoistaMinä olen käynyt Vatikaanissa, tosi ihan pikaisesti vain mutta paikkana se kyllä on hurjan kiinnostavan oloinen.