Kirjabloggaajien joulukalenteri: luukku 6 / (Harmaata valoa / Ruta Sepetys)

Olin ajatellut julkaisevani itsenäisyyspäivänä suomalaisen kirjan, viime itsenäisyyspäivänänä fiilistelin Kjell Westön Missä kuljimme kerran -kirjan tunnelmissa. Mutta luettuani Ruta Sepetyksen Harmaata valoa tiesin että tämä on minun itsenäisyyspäiväkirjani.  Havahduin Sepetyksen parista myöhään yöllä ja mielessäni pyöri kokonainen tunteiden kirjo - surusta aina kiitollisuuteen saakka. Siispä minun joulukalenterin luukkuni on siis sävyiltään tumma mutta pimeyden keskellä on lämmintä, toiveikasta valoakin.

Harmaata valoa kertoo liettualaisen Linan ja hänen perheensä tarinan. Eletään kesäkuuta 1941, Lina on 15-vuotias ja Neuvostoliitto on miehittänyt Liettuan. Eräänä iltana Neuvostoliiton salainen poliisi tulee noutamaan perhettä, he saavat vain 20 minuuttia aikaa pakata. Pian Lina äitinsä ja pikkuveljensä Jonasin sullotaan junan karjavaunuun muiden huono-onnisten kanssa ja matka kohti tuntematonta alkaa.

Ruta Sepetyksen esikoisteos perustuu kirjailijan oman isoisän kokemuksiin toisen maailmansodan aikana.  Kirja toi mieleeni etäisesti Anne Frankin päiväkirjan, onhan kyseessä nuoren tytön selviämistarina sodan pyörteissä. Harmaasta valosta välittyy hienosti sodan mielettömyys ja armottomuus. Linalta perheineen riistetään ihmisarvo. He raatavat kuin orjat pakkotyössä, heidät lähes näännytetään nälkään - kuolema ei tunnu olevan koskaan kaukana, pelko taas on läsnä aina. Silti varsinkin Linan äiti, Jelena, yrittää suojella lapsiaan ja pitää koko pienen vankiyhteisön mielialaa yllä. Tämä kirja onkin ennen kaikkea vahvojen naisten tarina, sillä Jelenan hiljainen voima ja Linan suorasukainen, rohkea uhmakuus painajaismaisessa tilanteessa koskettivat.

Kirjan suomennoksen nimi tuntuu nyt hyvin osuvalta, Siperian tundrat ja kovat olot täyttävät sivun harmaudella, kylmällä, nälällä ja pelolla mutta pieniä valopilkkujakin, ystäviä ja rakkauksiakin löytyy. On hienoa että kirjailija on löytänyt tekstiinsä myös positiivisiakin elementtejä, etenkin kun kyseessä on nuorille suunnattu teos.

Toisesta maailmansodasta puhuttaessa ensimmäiseksi mieleen nousevat Saksa ja natsit, juutalaisvainojen kauhut. Historian todella kirjoittavat voittajat, sillä esimerkiksi Baltian miehitys ja neuvostovallan aika ovat saaneet elokuvissa ja kirjoissa huomattavasti vähemmän huomiota. Silti tätä lukiessani en voinut välttyä miettimästä Suomea ja sitä olisiko Linan tarina voinut olla meidänkin kohtalomme ilman suomalaista sisua.

Näin itsenäisyyspäivän alla kirja kosketti entistä vahvemmin, jäin itsekin miettimään omia isovanhempiani. Isoisistäni toinen taisteli talvisodassa Suomen ilmavoimissa, toinen siunasi kaatuneita. Olisiko heidän kohtalonsa ollut Siperia ja kuinka olisi käynyt lapsien, millaiseen maailmaan olisin itse syntynyt ja olisinko ylipäätään täällä tänään? Harmaata valoa sai minut mietteliääksi ja vähän surulliseksikin. Ajattelin paljon menneitä sukupolvia ja sitä kuinka onnekas olen. Itsenäisyyden puolesta tehdyt uhraukset olivat suurilta mutta näin historian valossa tiedän että valinta oli oikea. Kiitos teille isoisät ja -äidit itsenäisestä Suomesta!

Hyvää syntymäpäivää Suomi!

Suomalaisia. Olin unohtanut Suomen. Muistin sen illan, kun tohtori Seltzer oli tullut meille tapaamaan isää. Neuvostoliitto oli hyökännyt Suomeen.
"Se on vain kolmenkymmenen kilometrin päässä Leningradista, Jelena", tohtori Seltzer oli sanonut äidille. "Stalin haluaa suojautua länttä vastaan."
"Ryhtyvätkö suomalaiset neuvotteluihin?" äiti kysyi.
"Suomalaiset ovat vahvaa kansaa. He taistelevat", tohtori Seltzer sanoi.

PS. Seitsemännen päivän kalenteriluukku aukeaa Ilselässä!!

WSOY, 2011
Sivuja: 354
Alkuteos: Between Shades of Gray
Kirjasta lisää: Kirjan www-sivut, Leena Lumi
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Liettua
So American: Osavaltio Michigan