Kani nimeltä Jumala / Sarah Winman

Kani nimeltä Jumala on saanut paljon kehuja Blogistaniassa joten olin aika kirjanörttimäisesti innoissani saadessani sen hyppysiini. Ehkä ennakko-odotukseni olivat jo vähän turhankin korkealla tai sitten oli väärä hetki tälle kirjalle, mutten pystynyt täysin rakastumaan Kaniin nimeltä Jumala.

Kirjan juoni ei ole ihan perinteinen kaareltaan, se on oikeastaan yhden naisen elämäntarina. Pienen Eleanorin perhe on tavallaan aika tavallinen, sellainen johon kuuluu isä, äiti ja isoveli. Veli on Ellielle ankkuri, se joka tietää, muistaa ja ymmärtää, kantaa ne murheet, joita ei voi vanhemmille uskoa. Taustalla on myös aina lapsuudenystävä Jenny Penny, joka eräänlaisena kohtalotoverina on aikuisenkin Ellien ajatuksissa usein.

Kirja kuvaa kauniisti ja kiinnostavasti Ellien elämää ja kasvua, kirjailija asettaa tunnetuista tapahtumista merkkipaaluja lukijalle ja sitoo siten Ellien jollakin tapaa unenomaisenkin elämän tiukemmin kiinni meidän aikaamme ja maailmaamme. On Thatcheria, prinsessa Dianan kuolemaa, uutislähetyksiä joita emme voi unohtaa. Näin jälkeenpäin miettiessäni kirja on hämmentävä, sillä koin sen omalla tavallaan maagisena siitäkin huolimatta ettei varsinaisia yliluonnollisia elementtejä kirjassa juuri ole. Winmanin tapa kirjoittaa ja luoda tarina onkin todella kaunis ja luen häneltä mielelläni jatkossakin lisää. Kirjan tyylissä on myös jotain mikä tuo mieleeni Alice Hoffmanin tuotannon.

Kaikista kehuista huolimatta minä ja Kani emme kuitenkaan olleet ihan sydänystäviä, luulisin että vika on allekirjoittaneessa, joka luki kirjan väärällä hetkellä, väärässä mielentilassa, väsyneenä ja hoppuillen. Kirjaston Bestseller-hylly on ihana houkutus, mutta se asettaa myös paineita lukuahmatille, joka yrittää ahtaa liian paljon herkkuja yhteen ainoaan viikkoon...

"Mutta sinä iltana, veljen syliin käpertyneenä, hän näytti pieneltä ja haavoittuvalta; ja tarvitsevalta. Hän painoi rauhallisesti kasvonsa veljen kaulalle, sulki silmänsä ja antautui veljen hellään huomaan, kun tämä kantoi hänet sisälle. En mennyt heti perään. Annoin sen hetken jatkua keskeytyksettä. Annoin hänen haaveilla ja uskoa, että kaikki mikä oli minun oli myös hänen."

Tammi, 2012
Sivuja: 324
Alkuteos: When God was a rabbit