keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Luostarin varjot / C. J Sansom

C.J Sansomin kirja sattui luettavakseni huonoon väliin,  kiire ja syysväsymys vaivasivat, tunsin kaipaavani jotain kepeää ja iloista, en paksuhkoa luostariin sijoittuvaa murhajuttua. Mutta luettava on jos kerran kirjastosta kotiin raahaa. Pienen ryhtiliikkeen jälkeen alkoi Sansom maittaa. Selviteltävä tapaus oli oikeastaan mukavan kimurantti, henkilöt kiinnostavia ja marraskuisen luostarin synkkyys tuntui sopivan loistavasti vuodenaikaan ja luovan juuri oikeanlaista tunnelmaa.

Sansom esittelee kirjassaan uuden sankarinsa, kyttyräselkäisen mutta terävän Matthew Shardlaken ja hänen komean apurinsa, Markin. Shardlake vaikuttaakin hetkittäin kärsivän suurestakin alemmuuskompleksista, hän kuvailee auliisti Markin kalukukkaroa ja muutakin komeutta, mutta toteaa synkeästi olevansa vain vanha kyttyräselkä. Onneksi mies kuitenkin useimmiten jättää itsesäälin sikseen ja toimii terävästi ja varmasti, muuten lukeminen saattaisi käydä jo turhankin masentavaksi.

Tarinassa vaikuttavinta minulle oli maisema - sieluni silmin näin luostarin muurit ja käytävät, tummapukuiset munkit, hyytävät nietokset ja niiden keskellä saarrettu luostari, uupuneet matkamiehet. Sielun maisema vetää tälle vertoja hyytävyydessään - ahneutta ja julmuutta, elämän ankaruutta kontrastina rikkauksiin, onnettomia kohtaloita. Kirjan ajankohta onkin mitä mielenkiintoisin, elemme 1500-lukua kuningas Henryn hovissa. Anglikaaninen kirkko on perustettu ja jo kolmas kuningas Henryn vaimoista on haudattu. Papisto on peloissaan, eikä syyttä. Kirjassa kohtaamme jälleen myös Thomas Cromwellin. Sansomin Cromwell muistuttaakin enemmän muissa lukemissani kirjoissa kuvattua varsin kylmäveristä miestä, ainoastaan Hilary Mantelin Susipalatsi tarjoaa hiukan erilaisen näkökulman tähän oman aikansan pelättyyn ja vihattuun mieheen.

Sansom on luonut Shardlaken ympärille kokonaisen kirjasarjan. Luostarin varjot on ilmestynyt englanniksi jo vuonna 2003, sittemmin sarja on kasvanut neljällä muulla Shardlake-kirjalla. Lukisinpa näitä mielelläni lisääkin suomeksi...
"Saavuimme luostariin juuri, kun munkit olivat lähdössä kirkkoon saattueena. Näky teki minuun vaikutuksen, ja muistan sen selvästi kaikkien näiden vuosien jälkeenkin: melkein kolmekymmentä mustakaapuista benediktiiniä astelemassa parijonossa vanhan, kivetyn luostaripihan poikki, kaulukset pystyssä ja kädet leveissä hihoissa suojassa lumelta, joka satoi hiljaisena seinämänä ja laskeutui heidän harteilleen, ja kirkosta tulviva hehku valaisi heitä. Se oli kaunis näky, ja liikutuin tahtomattani."

3 kommenttia:

  1. Mutta luettava on jos kerran kirjastosta kotiin raahaa. Aika tiukka periaate sinulla. :)

    Tämä kirja on kutsuvan näköinen, mutta aika lailla takkkuavan Ruusun nimi -haasteen vuoksi keskiaika ja luostarit eivät juuri nyt iske. Luulen kuitenkin palaavani asiaan myöhemmin, sillä pidin kovasti Sansomin Talvi Madridissa -kirjasta.

    VastaaPoista
  2. Tämä on ollut minunkin lukulistallani, mutta kiitos Econ Ruusun nimen ja kimppalukuyrityksen täydellisen floppauksen tämäkin kirja sukelsi kirjapinossa aika paljon alemmas. :)

    Luulen kuitenkin että pitäisin tästä enemmän kuin Ruusun nimestä...

    VastaaPoista
  3. Lukutoukka, kyllä minä siitä periaatteesta aina joskus joustan. Mutta kun tätä kirjaa olin vieläpä jonottanut 4 kk:ta, niin ei sisu antanut myöten. (Ja hyvä oli ettei antanut!)

    Olen joskus muinoin lukenut Ruusun nimen ja tämä on kyllä mielestäni sitä kevyempi. Ymmärrän kyllä että Ruusun nimen jälkeen ei tee mieli tarttua ihan heti tähän :D Joskus sitten...

    Sara, luulen että sinä saattaisit pitää tästä. Sansom maalaa aika jylhiä maisemia sanoillaan ja henkilöistäkin saa kivasti otetta.

    VastaaPoista