lauantai 29. lokakuuta 2011

Nalle Puh / A. A Milne

Nalle Puh on yksi rakkaimmista lapsuuteni hahmoista, siksi päädyin lopulta palaamaan Puolen hehtaarin metsään ansaitakseni sen vihoviimeisen Totally British -pisteen. Lukeminen oli ihanaa, kuten aina, mutta arvostelun kirjoittaminen taas oli sitäkin hankalampaa. Niinkuin Nalle Puhia nyt voisi arvostella...

Puhista kirjoittaminen oli todellakin työn takana - mitä nyt voisin kertoa? Esitellä henkilöt? Kertoa juonesta? Kuulostaa tylsältä. Minulle tämä kirja on muistoja, ajalta jolloin en osannut vielä itse lukea, ensimmäisiä omia lukukertoja Hyvin Pienenä Tyttönä. Muistan jännittäneeni kuinka Nasu pelastettaisiin tulvasta tai siitä, kuinka metsästettiin Tärppiä. Senkin muistan että yksi lempitarinoista oli Ihaan syntymäpäivä, ylipäätään kaikki tarinat joissa Puolen hehtaarin metsän väki kokoontui juhlimaan, olivat ihania. Pienestä tytöstä oli jännää ajatella metsän keskelle katettua herkkupöytää, ilmapalloja, paketteja...

Kaikista Puolen hehtaarin metsän asukeista, minun suosikkini on aina ollut Nasu, Hyvin Pieni Eläin. En tiedä miksi lapsena pidin Nasusta, ehkä siksi että Nasu oli vaaleanpunainen, mutta näin aikuisempana pidän siitä kuinka uskollinen Nasu on ystävilleen ja kuinka rohkea ujo pikkuinen possu voi tarvittaessa olla. Niin ja pidin minä vähän Tiikeristäkin, mutta hän ei, valitettavasti, ollut mukana tässä kirjassa. Ja Ihaasta. Ja tietysti Puhista. Ja Pöllöstä joka on Viisas ja tekee hauskoja kirjoitusvirheitä. Ja... Niin, no, käsitätte jo ehkä...

Aikuiselle Nalle Puhissa on varmasti muitakin tasoja ja viestejä, mutta en osaa lukea tätä kirjaa niin, Puh-karhu on tainnut "uransa" aikana julkaista mm. uraoppaita ja jos jokinmoista filosofista teosta. Minä en vain osaa lukea tätä kirjaa niin. Minulle Puh on lapsuuteni kaveri ja sellaisena hän myös pysyykin, varmaan 80-vuotiaaksi saakka. Risto Reippaan tavoin mekin seikkailemme yhdessä ja jätämme silloin aikuisten jutut... aikuisille ja olemme vain Puolen hehtaarin Metsässä.

Niin ja voi miten minä pidän Milnen tavasta käyttää Isoja Kirjaimia. Tekisipä mieli ottaa sama tapa omaankin käyttöön... Nyt tämä pieniälyinen nainen kuitenkin laittaa koneen kiinni ja suunnistaa n. puolen hehtaarin kokoiseen messuhalliin ihastelemaan kirjoja. Ja yrittää pitää itsensä kurissa!
"Ovi avautui ja Pöllö katsoi ulos.
- Terve, Puh, hän sanoi, miten asiat ovat?
- Surkealla ja Kauhealla tolalla, sanoi Puh. Sillä Ihaa, joka on ystäväni, on kadottanut häntänsä. Ja hän on ruvennut Murjottamaan. Voisitko ystävällisesti neuvoa minulle miten löytäisin sen?
- Hmm, sanoi Pöllö. Tällaisissa tapauksissa Tavanomainen Proseduuri lienee seuraava.
- Mitä tarkoittaa Tavanomainen Prosakuuri? kysyi Puh. Sillä minä olen Pieniälyinen Karhu jolle kummalliset sanat ovat Harmi.
- Se tarkoittaa Mitä Tehdään.
- Hyvä jos se tarkoittaa sitä, sanoi Puh nöyrästi."
Sivuja: 148
Haasteet: Totally British - Children's Britain. (29/29, pisteet kasassa ja haaste suoritettu - JEEE!)

2 kommenttia:

  1. Nalle Puh on aivan ehdoton! Minä olen lukenut kirjat kunnolla vasta aikuisena - näin ainakin uskon - ja englanniksi. Pitäisi kyllä hankkia ne hyllyyn myös suomeksi, koska pian esikoinen alkaisi ehkä olla sopivassa iässä.. Tai sitten tuo maailma avautuu hänelle äitinsä tapaan vasta myöhemmin. :)

    Täälläkin täytyy ihastella tuota suoritettua TB-haastetta! Pitääpä mennä päivittämään ja laskemaan omia pisteitä pian. :)

    VastaaPoista
  2. Ohos, minulta on jäänyt tämä kommentti huomaamatta ja vastaamatta. Anteeksi!

    Minusta nämä alkuperäiset Puhit olivat pienenä vähän tylsiä, kuvissa vähän värejä jne.. Tarina ja henkilöt kyllä kiehtoivat ja sitten myöhemmin aukenivat kieli ja merkityksetkin uudella tavalla.

    VastaaPoista