Muurinylittäjä on minusta ennemminkin kokoelma tarinoita kuin romaani. Kertoja, nimettömäksi jäävä länsi-Berliinissä asuva kirjailija, miettii suhdettaan entiseen levottomaan rakastettuunsa. Hän kirjoittaa tarinoita menetyistä rakkauksista ja vierailee säännöllisesti itäisessä Berliinissä.
Tänä päivänä ajatus jaetusta kaupungista ja elämästä siellä tuntuu vieraalta. Elämä eri puolilla muuria vaikuttaa ulkoisista eroavaisuuksistaan huolimatta aika samanlaiselta - ollaan tyytyväisiä omaan elämään ja suhtaudutaan epäileväisesti tai uteliaasti niihin toisiin. Suurimman tragedian taitaa sitten aiheuttaa itse muuri ja valtiot ja lait sen ympärillä.
Schneiderin kertojan ääni on lempeän humoristinen, hän tarjoilee pieniä väläyksiä tuon ajan arkeen. Vaikka muuri onkin osa kaupunkilaisten elämää, elämä sen toisella puolella tuntuu olevan monilla ajatuksissa. Kirjailija saakin kuulla monta tarinaa loikkareista, muurinylittäjistä. Muurin ylittäminen on sekin arkipäiväistä, vartijoista, koirista ja aseista huolimatta. On teinipoikia, jotka loikkaavat länteen käydäkseen elokuvissa tai työttömiä miehiä jotka loikkaavat itään, koska heillä sattui olemaan tylsää. Yksi asia kuitenkin on varmaa - kirjailija rakastaa Berliiniä niin kauniin haikean kauniin kirjan hän on kirjoittanut.
(Kahdenlaisia kokemuksia sota-ajoilta.)"Pommerer asuu vuonna 1945 Berliinissä, Prenzlauer Bergillä. Joka päivä kellariin pommeja pakoon, puolelta päivin puoleksi tunniksi ruoanlaittoon. Isä on jättänyt kotiin pistoolin venäläisten tulon varalta. Raiskauksen uhatessa äidin tulee ampua lapsensa ja itsensä. Venäläiset tulevat jalkasin ja panssareilla. Raiskauksia tapahtuu, mutta ei heidän talossaan, ei naapuristossa. Mieleen painuu muitakin kuvia: muuan venäläinen irrottaa suurtilallisen lehmän parvesta ja vie sen saksalaiselle naiselle, joka ei kykene imettämään vastasyntynyttä lastaan. Vinosilmäiset, mongolinkasvoiset ali-ihmiset laittavat ruokaa voitetuille, nostelevat lapsia panssarivaunujen päälle ja jakelevat karamelleja. Pommerer häpeää sitä, että nujerretun herrakansan jäsenet halveksivat matalaotsaisia voittajia, jotka eivät tiedä, mikä on katkaisija ja mikä servietti."
"Minä olen vuonna 1945 venäläisiä paossa Baijerissa. Amerikkalaisten matalalla lentävien koneiden ujellusta, avomaastossa pysähteleviä junia, metsässä kuuluu olevan jo 500 ruumista. Amerikkalaiset tulevat lentokoneilla. Myöhemmin saapuvat jenkit eteläbaijerilaiseen kylään, kadulle heitetään sokeri- ja elintarvikesäkkejä. Komeita siistejä asepukuja, vaaleita kasvoja, apukuljettaja, joka roikottaa jalkaansa rennosti astinlaudan sivulla. Sitten Care-paketteja, kalkkunaa, salted butter, yellow cheese -paketteja. Amerikkalaiset ovat vaaleita kuin jumalat, jauhavat jotakin puhuessaan, tupakoivat ja jakelevat savukkeita. He eivät syyllisty raiskauksiin, heillä on rakkausjuttuja."
Sivuja: 144
Lisää kirjasta: Kirjallisuuskriitikko löytää arvosteltavaa
Kirjallinen maailmanvalloitus: Saksa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti