perjantai 28. lokakuuta 2011

Naapurin tyttö / Elizabeth Noble

Elizabeth Noblen Naapurin tyttö muistutti minua Maeve Binchyn kirjoista, joissa oikeastaan kerrotaan monta tarinaa yhden sijasta. Naapurin tytön tapahtumat sijoittuvat New Yorkiin, kaupunkiin, joka ei koskaan nuku - monien unelmien kaupunkiin. Tarinan keskiössä on juuri valtameren toiselta laidalta kaupunkiin muuttanut Eve, joka huomaa elämänsä muuttuneen radikaalisti - ja pyytämättä. Eve miehineen alkaa rakentaa kotia ja vähitellen tutustumme naapureihinkin.

Ensi alkuun kirja tuntuu putoavan chick-lit -kategoriaan. Naapureiden tarinat tuntuvat aika tyypillisiltä tuon lajityypin juonilta, muutama aviopari, komea poikamies, hänestä kiinnostuneita naisia, ujohko lukemisesta pitävä tyttö pitsiliinoineen... Asetelmia, joista voi jo melkein alussa arvata tulevat käänteet. Olin hiukan pettynyt, olinhan odottanut jotain... enemmän.

Monelta osin Noblen naapurusten tarinat jäävät vähän pintapuolisiksi, erilaisia inhimillisiä mutta tavallaan aika ennalta-arvattavia käänteitä toki riittää, mutta koin etten oikein päässyt suureen osaan kunnolla henkilöistä sisään. Ehkä osasyynä on se, että olen tällä viikolla lukenut kaksi oikein hyvää kirjaa, ollut onnellinen hyvistä lukulöydöistäni ja elänyt kiihkeästi päähenkilöiden mukana. Vertailussa näihin kahteen Naapurin tyttö häviää selvästi.

Mielenkiintoisimpia kirjan osia minusta olivat Noblen kuvaukset New Yorkin asukkaista ja heidän tavoistaan. Itse en ole koskaan New Yorkissa käynyt, mutta jonain päivänä haluaisin. Noblen kuvaama New York kuulostaa kovasti samanlaiselta kuin olen sen television ja muun median välityksellä kuvitellutkin. Kiireinen, värikäs, täynnä elämää ja mahdollisuuksia.

Eräs asia, pikkujuttu oikeastaan, jäi ärsyttämään. Miksi niin usein eri medioissa se hiljainen ja syrjäänvetäyvä hissukka on aina ns. lukutoukka? Tarinan Charlotte vetää tämän jopa lukutoukkaa pidemmällekin - hän on peräti kirjastonhoitaja! Olisipa hauskaa nähdä joskus kaunis ja meneväkin lukutoukka, joka ei arastele elää elämäänsä...

Sijoittaisin tämän kirjan chick-lit -kategoriaan ja siksipä se taitaa kelvata Totally British-haasteeseenkin mukaan, onhan Elizabeth Noble NYC:iin muuttanut brittikirjailijatar. Samalla saan British Chick-lit-osion vihdoinkin suljettua, kukapa olisi arvannut chick-litin lukemisen olevan niin raskasta!
"Katsoessaan tosi-TV:tä, jota hän katseli usein, jokseenkin joka ilta, Charlotte Murphy vakuutti itselleen, ettei ongelma oikeastaan johtunut hänestä vaan kaupungista, jossa hän asui. Muualla Amerikassa hän ei olisi arkipäiväisen näköinen, ylipainoinen, huonosti pukeutunut eikä tylsä. Hän olisi normaali. Hän oli sitä kaikkea vain täällä, tässä kaupungissa. Hänen pitäisi muuttaa Ohioon tai Kentuckyyn tai... tai minne tahansa muualle. New York ei ollut Amerikka. Se oli oma tasavaltansa. Täynnä kauniita, täydellisiä, epätodellisia ihmisiä, sellaisia kuin Madison Cavanagh. Kaikki olisi hyvin jos hän olisi jossain muualla."
Sivuja: 351
Kirjasta lisää: Kirjavinkit
Haasteet: Totally British/ British Chick-lit

5 kommenttia:

  1. Miten tämä kirjaa kinnostaakaan minua! Varmaan kannen takia;-) Veivaisn tätä kauan, mutta sitten joku muu tuli väliin...

    Minäkään en tajua, miksi lukutoukasta tehdään hissukka, sillä minä olen aina ollut vilkas, liiankin, mutta myös lukenut aina paljon.

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  2. Lainasin tämän kirjastosta välipalalukemiseksi mutta en ole vielä ehtinyt aloittaa. Kannen takia kiinnostuin tästä, mutta sisällön ajattelin olevan tyypillistä chick lit -kamaa.

    VastaaPoista
  3. Leena, minustakin kansi on ihana ja idean aihio kiehtova.

    Minä kyllä haluaisin joskus nähdä räväkän sankarittaren jonka rakastaa kirjoja, Vihervaaran Annan tyyliin.

    Susa, tässäpä on siis onnistunut kansivalinta! Sisältö on chick-litiä, melko kevyttä mutta onhan sellaisellekin aina oma tilauksensa.

    VastaaPoista
  4. Minullakin on tämä lukulistalla mutta muutama kirja luettavana vielä tätä ennen. Luin vähän aikaa sitten Noblen Lukupiirin ja se oli minusta ihan ok. :)

    VastaaPoista
  5. Sanna, ei tämä ole huono, ihan ok. Mutta kun on lukenut kaksi loistavaa niin sitä alkaa toivoa että kolmaskin olisi mahtava lukukokemus. Ihan mukava kirja, mutta ei mikään tajunnanräjäyttäjä.

    VastaaPoista