Lauantaina minä (kuten moni muukin) lähdin kirjamessuille tekemään löytöjä, saamaan uusia lukuvinkkejä ja tapaamaan muita bloggareita. Sain mukaan kaverinkin, joka tosin ensin katseli kirjamessuja vähän kauhistuneenakin. Onneksi kaveri kuitenkin löysi pari kassillista luettavaa, itseasiassa enemmän kuin meikäläinen!
 |
| Don Rosan haastattelu |
Messuilla tunnelma oli tiivis, väkeä oli välillä vähän liiankin paljon meikäläisen makuun. Kirjahullun unelma olisi päästä kiertelmään tuolla yksin. Saisi selailla kirjoja ihan rauhassa, tutkia ja vähän haaveillakin. Olisi ehkä tilaa vähän istahtaakin ja maistella ruokamessujen herkkuja ihan rauhassa. Mmm...
Mitäs messuilta jäi käteen? Ainakin nippu kirjoja. John Boynenkin näin, mutta en tohtinut käydä pyytämään nimikirjoitusta juuri hankkimaani Poikaan raidallisessa pyjamassa. Ajattelin ensin uskaltaa, sitten perisuomalainen "en mää voi kun mää oon vaan tämmönen" -ajattelu iski. Ehkä ensi kerralla? Don Rosan haastatteluakin seurasin, mutta nimmareita emme jaksaneet käydä jonottamaan - jono oli muutamaa tuntia aikaisemmin nelisenkymmentä metriä pitkä.
 |
| Jo klo 11 aikaan oli Don Rosan allekirjoituspisteelle muodostunut jonoa. |
Herkkupuolellakin tuli kierreltyä, sinänsä ihana idea yhdistää ihanat herkut ja kirjat ja olihan siellä monenmoista kiusausta - suklaita, fudgea, juustoja, hilloja, salamia, sushia.. Miinuspuolena oli jälleen kerran tungos, olisi ollut ihanaa istahtaa mukavasti ja herkutella ilman hälinää ja tungosta.
 |
| Fudgea...nam... |
Messuilun loppupuolella oli aika käydä kurkistamassa miltä kasvot kirjablogien näyttivät. Kyseessä oli Avaimen kirjabloggareille järjestämä tilaisuus, jossa esiteltiin kaksi syksyn uutuuksista, Annabel Lyonin Aleksanterin opettajan ja Annelies Verbeken Kalanpelastajan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsen näin mainioon tilaisuuteen mukaan - oli todella kiinnostavaa päästä kuulemaan kirjailijoiden ajatuksia teoksistaan. Molemmat kirjailijat vaikuttivat oikeasti kiintoisilta ihmisiltä. Olin saanut aikaisemmin luettavakseni Lyonin Aleksanterin opettajan, joka tuntui hiukkasen vaikealta kirjalta. Kirjasta syntynyt keskustelu kuitenkin auttoi minua... noh, järjestelemään ajatuksiani.
 |
| Annabel Lyon (vas.) ja Annelies Verbek |
Varsinainen bloggarien tapaaminen jäi kohdaltani vähän lyhyeksi, sillä minun piti rientää herra Norkun avuksi. Tämä lauantai oli nimittäin superkiireiseksi päiväksi, johon messujen lisäksi oli mahdutettu pihatalkoita ja illalliset ystäville. Tuskaillessani aikatauluongelmien kanssa ihana herraseni lupasi hoitaa niin talkoot kuin kokkauksenkin jotta pääsisin messuille pitämään hauskaa - "sä olet puhunut siitä niin paljon, se on sulle tärkeä juttu". Oli sääli jättää kiinnostava kirjakeskustelu kesken mutta sydän vaan käski mennä auttamaan kotitöissä. Ilta jatkuikin, pienen häsläyksen jälkeen oikein mukavasti, hyvän ruoan ja hyvien ystävien seurassa...
Oli hauska nähdä edes vilaukselta! Ja samoin, minäkin haaveilin, että messut olisivat juuri sellaiset kuin ovat, mutta minä - ja kenties muutama muu kirjatoukka - olisimme ainoita messuvieraita. Aikamoista toiveajattelua. :)
VastaaPoistaOli kiva nähdä, ja voi miten syötävä kuva fudgeista! Tänä vuonna minä en päässyt edes ruokamessuille asti, mutta ehkä ensi vuonna...
VastaaPoistaOli mukava nähdä blogistitapaamisessa, vaikka pikaisestikin. Kirjailijavieraat olivat tosi sympaattisia ja keskustelu hyvää.
VastaaPoistaMinä en ruokamessuille nyt ehtinytkään, mutta vesi kielellä katson noita fudgeja. :)
Katja, Susa, Jenni - oli hauska tavata teidätkin ja saada kasvoja blogeille. :)
VastaaPoistaOli tosiaan mukavaa, kun olit paikalla. Fudget loppuivat täällä jo eilen. :(
VastaaPoistaHanna, niin täältäkin... Valitettavasti...
VastaaPoistaNorkku, miksi minä en ymmärtänyt kuvata Don Rosaa tuolta screeniltä...En edes tiennyt, että hän tulee, muuten olisinkin istunut aika edessä;-)
VastaaPoistaOstin KOLME Shriverin Jonnekin pois -teosta! Ja sitten vielä Meriluodn Tältä kohtaa tapaamalleni kirjailija Marja-Leena Virtaselle, joka ei ollut kirjaa vielä lukenut.
Ruuhka yllätti, joten oli kiva istua baarissa keskustelemassa kiinnostavan kirjailijan kanssa kuoharin ääressä.
Leena, me olimme ainakin niin takana, että screen oli ainoa keino saada edes vilaus Rosasta. Hän muuten hetkittäin tuntui vähän kyllästyneeltä, liekö jet lag vaivannut vai mikä.
VastaaPoistaOhhoh, sinäpä sorruit Shriveriin. Minä olisin löytänyt vaikka mitä ihania kotiin kannettavaksi, mutta tila ei kyllä tule riittämään jos adoptioin jokaisen kirjan joka vähänkin nimeäni huutelee. Siksi mukaani lähti vain ranskalaisia rakastajattaria, poikia raidallisissa pyjamissa ja lampaita. :D