Asetelma on pohjimmiltaan aika tyypillistä Grishamia. Papin pakeille saapuu vankilasta ehdonalaisella oleva mies, jonka aika alkaa aivokasvaimen takia käydä vähiin. Mies puhuu rikoksesta, nuoren huutosakin johtajan katoamisesta, josta on tuomittuna hänen mukaansa syytön mies. Mies, joka on pian odottaa kuolemantuomion täytääntöönpanoa.
Mielestäni tämä olikin vähän erilainen Grisham, vaikka toki mukana on juristeja ja lakikuvioita tuttuun tapaan, on fokus tällä kertaa juuri papissa joka yrittää pelastaa kuolemaantuomitun sekä miehessä, joka kenties on oikea syyllinen. Kirja kuvaa tehokkaasti eri tapauksen eri osapuolia, uhrin ja tuomitun omaisia, todistajia, poliittisia vaikuttajia, se myös tuo esiin yhden, pelottavankin tosiasian. Joskus rikoksesta syytetty on uhri hänkin, kenties olosuhteidensa ja järjestelmän pilaannuttama. Grishamin maailma ei tällä kertaa ole musta-valkoinen, vaan siinä on rutkasti harmaankin sävyjä. Rikollinen voi olla paha, ehkä iljettäväkin, voiko häntä silti sääliä? Kannattaako se?
Tarina imaisi minut aika tehokkaasti mukaansa, melkeinpä liiankin. Olin melkein huristaa työpaikan ohi, kun kuvittelin eräänä aamuna ehtiväni lukea vielä yhden sivun loppuun... Erikoisen tehokas efektinä oli tunne siitä kuinka kello käy kuolemansellissä olevalle miehelle. Turhaa mainittakaan että olen iloinen Tunnustuksesta. Monen turhankin samantapaisen kirjan jälkeen, se muistutti minua taas siitä, miksi pidinkään Grishamista.
"- Ette nyt huomaa pääasiaa. Se mitä tein oli väärin, mutta en voinut itselleni mitään. Miksi en voinut? Siksi että olen mikä olen. En syntynyt tälläiseksi. Minusta ei tullut moniongelmaista miestä dna:ni vaan yhteiskunnan vaatimusten takia. Heitetään rikolliset tyrmään. Rangaistaan niin pirusti. Ja jos matkan varrella syntyy muutama hirviö, ikävä juttu."Sivuja: 415
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti