Luotettava vaimo / Robert Goolrick

Luotettavassa vaimossa minua veti ensimmäiseksi puoleeni kirjan nimi. En tiedä miksi se kiehtoi niin, mutta jäin miettimään oliko vaimo sittenkään luotettava ja minkälaisessa tilanteessa vaimon tärkeimmäksi ominaisuudeksi nousisi juuri luotettavuus. Takakannessa mainostettiin murhaballadia ja sekin passasi.

Heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien tajusin että kädessäni on viipyilevä kirja. Sellainen, jossa pinnan alla tapahtuu paljon ja tunteisiin ja tunnelmiin jäädään pidemmäksi aikaa. Pidin siitä. Luotettava vaimo toi jollakin tapaa mieleeni sen kun kevyt pakkaslumi tanssii kinosten päällä tuulen tahdissa, sillä vaikka maisema kirjassa muuttuukin hitaasti, on taustalla jotain joka kieppuu ja pyörii villisti.

En halua paljastaa juonesta liikoja, mutta alkuasetelma kirjassa on seuraavanlainen: eletään 1900-luvun alkua. Ralph Truitt on viisissäkymmenissä oleva maalaisliikemies, vaatimaton ja vakaa mies, rikas mutta yksinäinen. Menneet painavat yhä Ralphia mutta mies päättää voittaa yksinäisyytensä ja ottaa riskin. Hän laittaa lehteen ilmoituksen jossa etsii vaimoa. Saamistaan ilmoituksista hän valitsee yhden: Catherine Landin, yksinkertaisen ja rehellisen naisen. Kirjeenvaihdon jälkeen Ralph kutsuu Catherinen luokseen ja me löydämme hänet asemalaiturilta odottamasta kun tarinamme varsinaisesti alkaa.

Pikkuhiljaa alan ymmärtämään että kyseessä on myös rakkaustarina, mitäpä kunnon murhaballadi olisikaan ilman suuria tunteita ja särkyneitä sydämiä, ihan yksinkertainen lempi ei kuitenkaan ole kyseessä. Tämän kirjan lukeminen oli nautinto, kieli oli kaunista ja voimakasta ja tarina tempaisi mukaansa. Kirjasta kertominen ja sen luokitteleminen kuitenkin on vaikeaa, näin jälkeenpäin en tiedä mitä oikein luin, tiedän vain että pidin siitä.

"Hän soitti suositun laulun, mutta hän soitti sen hitaasti ja surumielisesti, kuin se olisi soitettu ensimmäistä kertaa. Keveille ja merkityksettömille sävelille kasautui painoa ja resonanssia, joka oli täysin uutta ja kokonaan miehen omaa. Hänen esityksessään oli jotakin pientä mutta suurenmoista, se oli pikku jalokivi, rakkauden keksintö. Hän soitti kuin jokainen sävel olisi ollut kosketeltavissa, kuin sitä olisi voinut pidellä kädellään kuin elohopeaa, jota pystyi ja ei pystynyt koskettamaan mutta joka silti oli kuin pieni ihme.

Sivuja: 331
Lisää kirjasta: Mari A:n kirjablogi, Insinöörin kirjahylly, Satun luetut

PS. Tänään Nenä kirjassa pukeutuu pinkkiin Roosa nauha -päivän kunniaksi. Terveys on kallisarvoinen asia, osallistu sinäkin!