Stasiland / Anna Funder

Jos Muurinylittäjän jaettu Berliini haikea ja karun kaunis, on Anna Funderin Itä-Saksa toista maata. Se on poliisivaltio jossa tavallinen kansalainen voi melkein ajattelemattaan nousta valtion viholliseksi ja jossa anteeksi ei anneta. Virheesi seuraavat sinua aina...

Anna Funder on australialainen toimittaja, joka muurin murtumisen jälkeen päätti tutkia Stasin, Itä-Saksan valtion turvallisuuspoliisin toimintaa. Hän löysi mm. Miriamin ja Charlien. Miriam oli kuudentoista kun hänestä tuli valtion vihollinen. 16-vuotiaan itsevarmuudella ja ajattelemattomuudella Miriam päätti loikata ja jäi kiinni, hänet tuomittiin teostaan vankeuteen. Vankilan jälkeen Miriam ei enää ollut mitään. Hän ei tuomionsa takia saanut opiskella eikä hän myöskään saanut työpaikkaa. Hän päätyi ottamaan valokuvia lehtiin ja myymään niitä ystäviensä nimillä. Sitten hän tapasi Charlien, joka niin ikään oli valtion valvonnassa nuorena poikana tehdyn pilan takia. He rakastuivat ja avioituivat. Kahden korvamerkityn elämä Itä-Saksassa oli hankalaa, joten he päättivät anoa poistumislupaa Itä-Saksasta. Joskus lupia myönnettiin kun valtio halusi päästä ei-toivotuista kansalaisista eroon, joskus taas luvan anominen tulkittiin valtion herjaamiseksi. Charlie ja Miriam eivät olleet onnekkaita.

Stasiland ei piirrä kaunista kuvaa Itä-Saksasta, joka kirjassa näyttäytyy sääntöjen ja pelon, kontrollin ja mielivallan kotimaana. Charlien ja Miriamin tarina ei toki ole ainoa lajissaan, Funder haastatteli kirjaansa varten lukuisia muitakin. Tarinoita ja kertojia oli joka lähtöön, entisistä stasi-virkailijoista tarkkailun alaisiin.

Jostain syystä tämän kirjan lukeminen oli vaikeaa minulle, syynä ei ollut teksti, joka oli kirjoitettu sujavasti ja jossa hetkittäin vilahteli ihan herkullista synkkää huumoriakin. Ongelmana oli aihe, en taida jaksaa lukea juuri nyt maailman vääryyksistä ja kaikesta pahasta, jota ihmisille on tehty. Taitaa syksy tehdä tekosiaan...

(Anna menee uimaan uimahalliin...)"A whistle sounds. What? The chicken woman looks smug; the round is over and she's been declared a winner.  A pool warden in too too-small trunks comes to the edge to address me, and provide a diversion for the other paddlers. - There's no swimming here, he says, only bathing.
Oh, God. - So when can I swim then, in this swimming pool?
- Let's see, he says, warm bathing is Tuesdays, women onl Wednesday  mornings, women with children Wednesday afternoons, hydrotherapy Friday mornings and, oh yes, there are lanes for swimming between 4 pm and 6 pm on Monday, Thursday and Fridays. Weekends are free bathing, like this."

Sivuja: 288