Vuori / Helena Waris

Minulle on suositeltu Helena Wariksen kirjoja useammankin henkilön toimesta ja kun törmäsin Vuoreen kirjaston hyllyssä, päätin vihdoinkin tehdä jotain asian eteen. En tiennyt mitä odottaa, mutta kyyti Vuoren huipulle osoittautui huimaksi!

Helena Wariksen kirja vie lukijansa kaupunkiin vuoren juurella. Vuoren huippu on aina ollut sumun peittämä eikä sen korkeutta ole onnistuttu koskaan mittaamaan mutta nyt sumu alkaa hälvenemään ja outoja asioita tapahtuu. Tarinan kertoja on katakombeissa työskentelevä nuori Lif joka pian lähetetään omituiselle ja vaaralliselle matkalle kohti Vuoren huippua. Jos pelissä on oma henki, voiko keneenkään luottaa?

Vuori osoittautui hypnoottisen hienoksi teokseksi joka leikitteli mainiosti viikinkimytologialla. Tiedän ko. aiheesta kovin vähän ja harmittelinkin tietojeni vähyyttä lukiessani sillä olisi ollut mielenkiintoista vertailla Wariksen tulkintaa varsinaiseen taruun. Jotain sentään tiesin ja tunnistin, kiitos Marvelin väen. (Jepjep, hatara tietämykseni pohjautuu pääosin sarjakuviin. Noloa.)

Wariksen tapa kirjoittaa on tyylikäs ja vähäeleinen. Teksti soljuu vaivattoman oloisesti ja varsinkin Lif oli mainio sankaritar: hän on tavallinen ja silti poikkeuksellinen, ehdottomasti samaistuttava kaikessa pienuudessaan, epäilyssään ja ironisuudessaan. Varsinkin viimeisin ominaisuus oli mielestäni riemastuttava piirre kirjassa, kaiken menon keskellä Waris kevensi hienosti tunnelmaa muutamalla yksinkertaisen tehokkaalla lauseella ja sai minut virnistelemään. Kuka sanoikaan että Vuorelle kiipeämisen pitäisi olla totista puuhaa?!

Olen melko vaikuttunut Vuoresta, jopa siinä määrin että taidan laittaa lisää Helena Wariksen kirjoja lukulistalleni.

"Miekkoja. Kirveitä. Nuolia.
Minulla on pelkkä haarukka-lusikka-setti ja taitettava linkkari."

Otava, 2014
Sivuja: 316