.jpg)
Erik Axl Sundin jännäritrilogia taitaa olla yksi tämän kirjavuoden suosikeista ja vaikka aikani kuvittelin "uivani vastavirtaan", päädyinkin liittymään Varistyttöä kehuvien bloggareiden kuoroon. Oli ilahduttavaa huomata että trilogian ilmestyy suomennettuna napakassa tahdissa, Unissakulkija ilmestyi kesäkuussa 2014 ja jo lokakuussa on sarjan päättävän osan, Varjojen huoneen, vuoro. Mahtavaa!Unissakulkija jatkaa Varistytön tapahtumista; Jeannette Kihlberg selvittelee edelleen raakoja murhia apunaan psykologi Sofia Zetterlund. Murhien taustakuvio alkaa paljastua kaikessa kammottavuudessaan - enää vain murhaaja puuttuu...
Kovin paljon en voi Unissakulkijan juonesta kirjoittaa jotten pilaisi muiden lukukokemusta paljastuksilla. Trilogian lukemista pohtivia suosittelen aloittamaan lukemisen Varistytöstä, sillä en usko kaikkien Unissakulkijan juonikuvioiden avautuvan ilman sitä.
Kirjan toinen osa oli ensimmäisen tapaan mukavan nopeatempoinen ja koukutti, joskaan se ei mielestäni noussut aivan ensimmäisen osan tasolle. Liekö syynä se klassinen trilogian toisen osan ongelma vai vielä kesähelteistä toipuva lukija, kelpo dekkari tämä kuitenkin on. Tarina on pirstaleinen, loikkien nykyisyyden ja Varistytön menneisyyden välillä, ratkaisu joka toimii ja kuljettaa hyvin juonta eteenpäin samalla paljastaen palasia ratkaisusta. Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan sitä, kuinka Jeannette ja Sofia lopulta selviävät tästä murhakierteestä! Lokakuuhun!
"Ihmisen tappaminen on helppoa. Ongelmat ovat enemmänkin henkisiä, ja niissä lähtökohdat eroavat valtavasti toisistaan. Useimpien ihmisten on ylitettävä melkoinen määrä esteitä. Empatia, omatunto ja harkinta toimivat yleensä esteinä tappavan väkivallan käytölle.Otava, 2014
Joillekuille se ei ole sen vaikeampaa kuin maitopurkin avaaminen."
Sivuja: 395
Alkuteos: Hungerelden
Suomentanut Kari Koski
Kirjasta lisää: Leena Lumi, Rakkaudesta kirjoihin
Tästä kirjasta ei voi muuta sanoa kuin huh huh...mutta pakko on se kolmaskin lukea, huh!
VastaaPoistaMinä taasen pidin tästä kakkososasta himpan verran enemmän kuin ekasta. Vaikea tietty sanoa, kun ilman Varistyttöä ei olisi Unissakulkijaa. Minusta tätä trilogiaa ei edes kannata lukea, ellei aio lukea järjestyksessä: tämä kun on ihan selkeää jatkumoa.
VastaaPoistaMinustakin kakkososa on aloituskirjaa parempi. Varistyttö oli myös osin kuin kaikki rankkuus olisi just siihen lastattu. Analyysi kiinnostaa toimintaa enemmän, siis minua. Odotan Varjojen huoneelta paljon eli sen pitää pystyä kokomaan monet narut.
VastaaPoista