.jpg)
Ray Bradburyn Fahrenheit 451 oli elokuun lukupiirikirja joten tulin vihdoin tarttuneeksi tähän klassikkoon. Päädyin valitsemaan englanninkielisen äänikirjaversioon, aikomuksenani tietysti huidella pitkin maita ja mantuja kirjani kanssa. Näin teinkin mutta outoa kyllä, Bradburyn tarina ei vetänytkään puoleensa ja huomasin miettiväni ihan muita juttuja kuin sensuuria tai palavia kirjoja.Fahrenheit 451 vie lukijansa maailmaan, joka ehkä osin muistuttaa meidän nykyisyyttämmekin. Ihmiset viettävät aikaansa erilaisia reality-ohjelmia seuraten kirjojen ollessa pannassa niiden herättämien ajatusten takia. Päähenkilö, Guy Montaug, työskentelee palomiehenä jonka tehtävänä on kirjojen, noiden pirulaisten, polttaminen. Sitten naapurin nuori tyttö saa Guyn ajattelemaan...
Lukukokemuksena Fahrenheit 451 oli ristiriitainen. Tunnistan tarinan meriitit, kauniin kielen ja mielenkiintoiset ajatukset kannanotot mutta vastaavasti kirjan henkilöhahmot tökkivät enkä ollut aivan vaikuttunut teoksen rakenteestakin, esimerkiksi noin 10 km kestänyt Guyn esimiehen monologi tuntui hurjalta ja ehkä vähän laiskalta ratkaisulta taustoittaa lukijaa. (Anteeksi. Saako näin edes sanoa klassikosta?) Myös kirjan naishahmot jäivät hieman närästämään, Bradburyn aivottomat bimbot eivät naissukupuolta imartele.
Tunnen jostain syystä tarvetta yrittää löytää Fahrenheit 451:stä hyviä puolia ja selitellä jöröä asennettani kirjaa kohtaan mutta ehkäpä jätän itsesensuurin tämän kirjan kohdalla ja totean reilusti että ei ollut minun juttuni. Hieno viesti, kaunista tekstiä mutta ei minun kirjani.
Tantor Media, 2010
Kesto 5h 37min
Lukija Stephen Hoye
Harmi, ettet pitänyt. Fahrenheit 451 on minun nuoruuteni rakkaita kirjoja. Ainakin teini-ikäiseen kirjojen suurkuluttajaan tämä kolahti. Ja nuo reality-ohjelmat. Niitähän on nykyisin, vaan ei ollut kirjan kirjoittamisen aikaan.
VastaaPoistaMargit, luulen että olisin tykännyt enemmän nuorempana. Nyt vaan mieleen muistui parikin samantyyppistä juttua ja se kyllästytti. Nämä kirjat ja elokuvat varmasti lainaavat Bradburyltä mutta minkäs teet kun koet asiat väärässä järjestyksessä. Epäreilua, myönnetään.
PoistaMyös äänikirjaversio saattoi tässä tökkiä.
Minulla oli samanlaisia tuntemuksia Orwellin Vuonna 1984 -klassikon kanssa. Jotenkin jäi sellainen olo, että koko kirjan tarkoituksena oli tunkea Orwellin poliittisia näkemyksiä lukijan kurkusta alas.
VastaaPoistaJa kyllä klassikoitakin saa kritisoida! Niiden joukossa on paljon hyviä, mutta myös paljon huonoja, niin kuin muissakin kirjoissa :)
Suvi, kaikki kirjat eivät kai ole vain kaikkia varten. Kirjan ajatukset ovat hienoja mutta muuten tökki!
PoistaAloittelen juuri tätä kirjaa. Ihan hyvä että odotukseni laskivat nyt hieman maltillisemmalle tasolle.
VastaaPoistaPihi nainen, toivottavasti en sentään pilannut kirjaa sinulta.
Poista