Erään yhtiön murha / Kari Häkämies

Kari Häkämiehen Erään yhtiön murha sattui hyppysiini puhtaasti random-otannalla. Kirja huuteli minulle kirjaston Bestseller-hyllystä ja tarina kaikessa tuttuudessaan - suuren kotimaisen matkapuhelinjätin amerikkalainen toimitusjohtaja murhataan - herätti uteliaisuuteni.

Kun matkapuhelinjätti Roccumin toimitusjohtaja Mandel tulee murhatuksi juoksulenkillään, saavat poliisit Söder ja Joronen itselleen itselleen kansainvälisestikin kuohuttavan keissin selvittettäväksi. Onko kyseessä satunnainen sekopää, kaunainen irtisanottu työntekijä vai onko murhalla suuremmat poliittiset tai taloudelliset motiivit?

Tartuin Häkämiehen kirjaan toivoen kunnollista kotimaista finanssidekkaria Karo Hämäläisen hengessä, lähtökohdathan olivat siihen tarkoitukseen mitä oivallisimmat. Ajatusleikki tuntui kiinnostavalta ja kiehtovalta - tästä aihioista olisi minun mielikuvituksessani voinut saada irti monenlaista, reaktiot toimitusjohtajan murhaan mediassa, pörssissä, yrityksen sisällä, toimitusjohtajan lähipiirissä... Häkämiehen kirja toki yrittää hyödyntää tätä mutta kokonaisuus jää silti varsin laimeaksi, esimerkiksi ensireaktiot murhaan - minusta hyvinkin mielenkiintoiset - hypätään lähes kokonaan yli.

Alkuinnostuksen jälkeen lukuintoni siis hiukan laski tajutessani että kirja painottuisi - minun makuuni  - liiaksi politiikkaan ohittaen paljon mielenkiintoista itse poliisitutkinnasta. Kirja on hämmentävää luettavaa myös siksi että mahdollisia viitteitä tosielämään on paljon ja jäinkin miettimään olisiko minun esimerkiksi pitänyt vetää yhtäsuuruusmerkit Jutta Urpilaisen ja Kirsi Sunin välille tai sittenkin antaa Kirsin olla oma kuvitteellinen hahmonsa? Ilmeisesti liian selkeä viite oikeaan henkilöön sotki ainakin minun pasmani. Kirsin hahmo oli minulle muutenkin hankala, osa hänen ajatuksistaan tuntui minusta epäuskottavilta, varsinkin miesten maailmassa toimivan johtajan suusta tulevina. Muutenkin kirjan henkilökategoria tuntui kohtuullisen mittavalta, mikä sekoitti osaltaan sinällään nokkelaa juonta.

Teos, 2014
Sivuja: 297