.jpg)
Nyt olisi taas Mielensäpahoittaja-aika! Tuomas Kyrön kärttyinen vanha herra on valloittanut sydämeni täysin, enkä taida olla ainoa jolle näin on käynyt! Vaikka kirjoista ensimmäinen onkin suosikkini, tartuin mielelläni kirjaan joka lupailee rakkaalle mörököllille iloisia aikoja.Kirjan nimi tuntuu tietysti johtavan ensin harhaan, Mielensäpahoittajalla kun tällä kertaa mielessä oman kuoleman valmistelu: testamentti, muistokirjoitus ja arkun rakentaminen. Kaikenlaisia mutkia kuitenkin tulee matkaan kun muste loppuu ennen testamentin kirjoitusta eikä poikakaan ymmärrä.
Ilosia aikoja on taattua Kyröä. Lämmintä, viisasta ja silti pilke silmäkulmassa kirjoitettua. Sitä lukiessa välillä herkistyy, välillä hekottelee. Se sisältää pieniä helmiä joihin haluaa palata myöhemminkin ja viisauksia jotka haluaisi muistaa. Etenkin kirjan lopusta löytyvät kirjeet, Emännän kirjoittamat, koskettavat, mieleen piirtyy selvästi kuva jöröstä vanhasta miehestä joka ei ole näkyvästi koskaan rouvalleen rakkautta tunnustanut mutta on kuitenkin säilyttänyt kaikki nuo kirjeet. Liikutuin.
Pidän muuten kovasti tästä seniori-kirjojen trendistä, se tuntuu tuottavan toinen toistaan makoisampia lukukokemuksia. Minna Lindgrenin Ehtoolehto-sarja ja Catharina Ingelman-Sundbergin Kakkua, kiitos! ovat Mielennsäpahoittajan ohella tästä mainioita esimerkkejä: nokkelia, lämminhenkisiä teoksia joissa vanhukset kuvataan aktiivisina toimijoina. Tykkään!
"Elämä ei meiltä sitä kysele, ei anna valita. Vaiheita tulee ja käännöksiä. Tulee sota. Tulee olympiavoitto. Tulee lapsi. Tulee väritelevisio. Kuolee lapsi. Tulee toinen lapsi. Tulee putkirikko. Tulee lapsenlapsi. Tulee vanhuus. Tulee Essyypeen tilalle ihmeellinen Merita ja Essempeen tilanne Remonttiryhmä. Tulee sairaus. Kuolemakin tulee, kasveille, puolueille, olympiavoittajille. Ja minulle. Ei elämä jähmettymällä parane eikä suru märehtimällä. Kyllä en sano, että maailma on täydellisesti, koska on huonosti, mutta monilta osin on hyvinkin."PS. Mielensäpahoittaja-elokuva saa ensi-iltansa 5.9.2014. Kiinnostaako?
WSOY, 2014
Sivuja: 248
Ilosia aikoja ei mielestäni aivan yltänyt aiempien Mielensäpahoittajien tasolle mutta mainioita tekstejä ja oivalluksia oli tässäkin. Nyt kirja ei ollut täyttä tykitystä vaan pituutensakin vuoksi tahti oli rauhallisempi. Leffaversio sekä kiinnostaa että pelottaa. Kirjat ovat niin rakkaita, että kriteerini leffalle ovat aika kovat. Olisi mahtavaa, jos leffa onnistuu tavoittamaan Mielensäpahoittajan huumorin ja humaaniuden. Liian lällyksi kuitenkaan heittäytymättä.
VastaaPoistaPihi nainen, se ihan ensimmäinen kirja taitaa minulle kaikkein rakkain mutta jo pelkästään Mielensäpahoittajan hahmossa on jotain tärkeää ja siksi näitä kirjoja ihan mielelläni luen.
PoistaVähän näyttäisi trailerin perusteella siltä että elokuva pohjautuisi ainakin osin Miniään, mikä toki tavallaan onkin fiksu ratkaisu. Mutta tosiaan, pelottavaa nähdä toimiiko kokonaisuus leffassa, ainakin Antti Litja on ihan nappivalinta!
Olen täsmälleen samaa mieltä kuin Pihi nainen, elokuva sekä kiinnostaa ja pelottaa. Ehkä kuitenkin kallistun enemmän kiinnostuspuolelle ja suuntaan leffateatteriin syyskuussa. Antti Litja on varmasti mainio Mielensäpahoittajana myös leffassa.
VastaaPoistaMarile, varmaan aika moni kirjan ystävistä kokee samoin. Elokuvan jo nähneet kehuvat, joten ehkäpä...
PoistaMinäkin sain tämän juuri päätökseen. Ne kirjeet lopussa olivat aika liikuttavia! Ja kyllä, elokuva kiinnostaa! Harvemmin innostun kotimaisista elokuvista, mutta tämä on pakko nähdä!
VastaaPoista