Valkea kuin lumi / Salla Simukka

Luin keväällä ensimmäisen osan Salla Simukan nuorille suunnatusta jännitystrilogiasta Punainen kuin veri ja totesin että kirjassa sekä sen päähenkilössä Lumikki Anderssonissa piisaa vallan mukavasti virtaa. Lumikista tuli tuolloin mieleeni Lisbeth Salanderin pikkusisko, niin näppärästi tyttö hyödynsi teknologiaa ja väisteli luoteja. Uteliaisuus Lumikin tulevia vaiheita kohtaan jäi ja siksi Valkea kuin lumi piti napata kirjastosta lukukasaa täydentämään.

Valkea kuin lumi -kirjassa on talvinen Suomi vaihtunut helteiseen Prahaan, jonne Lumikki on matkustanut lomailemaan. Loma saa kuitenkin aivan uudenlaisen käänteen kun nuori nainen lähestyy Lumikkia kertoen olevansa tämän sisar. Ja jotta homma ei ihan herkistelyksi menisi, on sisko myös sekaantunut johonkin vaaralliseen.

Lukemisen jälkeen olin jälleen kerran kahden vaiheilla. Valkea kuin lumi oli ihan kelpo kirja muttei niin paljon minun makuuni kuin sarjan ensimmäinen osa. Olin pitänyt ensimmäisen kirjan todellisuuteen tuoduista satuviitteistä mutta nyt niitä oli karsittu. Samoin muutama liiankin sopiva yhteensattuma jäi häiritsemään lukukokemuksessani.

Sitten taas toisaalta, Lumikin hahmo on mainio ja Praha tuntui toimivan hienosti tapahtumapaikkana. Pidin myös kirjan rytmistä, vauhdikkaita toimintaosuuksia rauhoiteltiin Lumikin omilla mietteillä samalla tuoden Lumikille lisää syvyyttä. Jännitystä piisasi mukavasti aikuisellekin ja voisin kuvitella sen räväkkyys iskisi mukavasti myös nuorempiin lukijoihin. Salla Simukka on mielestäni saanut kirjaan mukaan kiinnostavia koukkuja, joten odottelen uteliaisuudella sarjan päätösosaa, joka ilmestyy helmikuussa 2014.

"Helteinen tuuli silitti Lumikin hiuksia. Hän ajatteli kättä, sitä ainutta kättä, joka oli silittänyt niin, ettei hän ollut koskaan halunnut kosketuksen loppuvan. Liekin sylissä hän oli tuntenut olevansa kotona. Tämän katseen lämmössä hän oli ollut turvassa, elossa, kokonainen. Hän oli voinut olla vain hän, hänen ei tarvinnut esittää mitään, ei piilottaa mitään, ei salata mitään, ei jättää itsestään osia pois. Hän oli ollut onnellinen. "

Tammi, 2013
Sivuja: 237
Kirjallinen maailmanvalloitus: Tsekki