.jpg)
Marraskuu näyttää olevan minulle skandinaavisten dekkareiden aikaa, juuri nyt ne tuntuvat vetoavan vahvimmin. Liekö syynä marraskuun harmaus, mutta juuri nyt on ihanaa heittäytyä dekkareiden synkeään maailmaan. Kaukokaipuuni ei ole vielä valloillaan, sen sijaan tunnun viehättyvän tutunoloisista maisemista, jotka kirjojen myötä nähdään hieman erilaisessa valossa.Porto Francon vartija vie lukijansa Bohuslänin rannikolle, Marstradiin ja Klöberöniin, jossa rikoskonstaapeli Karin Adlerin purjehdusretki katkeaa äkillisesti kun selviää että suolta on löytynyt kaksi ruumista, nainen, joka pitelee pientä vauvaa sylissään. Tarinaa kerrotaan kahdessa aikatasossa ja vuoden 1793 kertomuksessa pääosassa onkin nuori Agnes joka pakenee pakkoavioliittoa Marstradin vapaasatamaan mieheksi pukeutuneena.
Kirjassa oli paljon sellaista, mistä olisin periaattessa pitänyt - pienen saaren tunnelmat, teräksinen Astrid-mummo, historiaa, rantarosvoja... Mutta tällä kertaa kirjan juoni teki tepposet, se nimittäin kiemurteli aivan eri tavalla kuin etukäteen oletin - enkä tarkoita tätä hyvällä tavalla. Kuten jälkisanoista käy ilmi, on paikan kiehtova historia lumonnut myös kirjailijan, ehkä jopa itse kirjan tarinan kustannuksella. Rosman nimittäin intoutuu kertomaan salakuljettajista ja rantarosvoista runsaastikin mutta nämä sinällään kiehtovat yksityiskohdat eivät kuitenkaan ole kertomuksen juonen kannalta olennaisia. Lukijana hämmennyin myös siitä, tässä Karin Adler-romaanissa Karin Adler näyttelee hyvin pientä osaa, sillä kirjan pääpaino on todellakin vahvasti menneisyydessä sekä eräässä nykyajan perintökiinteistön myyntikiistassa. Tuntui melkeinpä siltä että oikeastaan kirjailija olisi halunnut kirjoittaa toisenlaisen kirjan ja Karin Adler tuli vain ympätyksi mukaan.
En kuitenkaan halua lytätä kirjaa, joka oli mielestäni ihan ok. Kuten sanottua, maisemat ja tunnelmat olivat hurmaavia ja rantarosvotkin sopivan häijyä porukkaa. Kirja oli sujuva ja nopealukuinen ja viihdyttää varmasti lukijaansa vaikkei suuria yllätyksiä tarjoakaan.
"Hän katsoi ikkunan takana näkyvää taivasta ja mietti, mitä pappi oli joskus sanonut: tutkimattomat ovat Herran tiet. Sanat tuntuivat saaneen aivan uudenlaisen sisällön."Bazar, 2013
Sivuja: 387
Alkuteos: Porto Francos väktare
Suomennos Anu Koivunen
Minä petyin tähän, kun Karin oli niin merkityksetön. Juoni on liian poukkoileva, eikä mikään tarina vedä kunnolla mukaansa. Vähän epäuskottavuuttakin minusta esiintyi, etenkin 1700-luvun osuudessa. Mutta niinhän se tuli sitten kuitenkin lukaistua loppuun saakka, ja enköhän anna seuraavallekin osalle vielä mahdollisuuden joskus aikanaan.
VastaaPoistaSuketus, ehkei tästä olisi kannattanut tehdä Karin Adler -kirjaa ollenkaan vaan ihan omanlaisensa. Karinin roolihan oli tosiaan hirmuisen pieni. Tässä oli kivojakin elementtejä, niinkuin rantarosvoilu ja saaret, mutta kokonaisuus jäi jotenkin keskeneräiseksi. Minäkin luulen antavani Rosmanille silti uuden mahdollisuuden, sattuuhan näitä. :)
Poista