Kohtalon tango / Arturo Pérez-Reverte

Minusta tuli aikoinaan Arturo Pérez-Reverten fani Flaamilaisen taulun takia, parikymppinen Norkku hullaantui kerrontaan ja Pérez-Reverten tapaan yhdistellä murhamysteereitä ja historiaa. Sitten kirjailija muutti tyyliään realistisemmaksi ja me Arturon kanssa vieraannuimme toisistamme. Tartuin kuitenkin Kohtalon tangoon, koska vanha suola janotti, kenties olisin vuosien saatossa kypsynyt ymmärtämään Arturoa?

Kohtalon tangossa pyörähtelevät salonkitanssija Max, jonka polku ei aina ole siitä kaidoimmasta päästä sekä kultasilmäinen Mecha, kuuluisan säveltäjän nuori vaimo. Vuosien mittaan he eroavat ja kohtaavat uudelleen, aina vaarallisissa tunnelmissa...

Kirjaa aloittaessani muistin mistä Pérez-Reverten kirjoissa pidän - tunnelmasta. Tämä kirjailija nimittää osaa herättää menneet vuosikymmenet, tyylikkyyden ja dekadenssin upeasti eloon. Kun kirjailija kuvaa vaikkapa Maxin ja Mechan ensimmäistä tango valtamerialuksella, on ilmassa sähköä. Niin ikään myös Buenos Airesin pahamaineiset klubit, jonne Max vie säveltäjän puolisoineen kuulemaan sitä oikeaa tangoa, herää upeasti eloon kirjan sivuilla.

Sitten jotain tapahtui, koska jossain vaiheessa tajusin etteivät Max ja Mechan seikkailut oikein jaksaneet enää vetää puoleensa. Luin Kohtalon tangon rinnalla parikin kirjaa loppuun saakka, mieli ei vain tehnyt tarttua tähän kirjaan vaikka kirjaston lainausaika alkoikin loppua. Liekö kaamos iskenyt kimppuuni vai oliko kyseessä vain väärä hetki oikealle kirjalle? Vai tanssinkohan vieläkin eri tahdissa Pérez-Reverten kanssa?

"Kukaan nainen ei ole pelkästään vain nainen, rakas Max. Häntä määrittää ennen muuta se, millaisia miehiä hänellä on ollut, on parhaillaan tai millaisten miesten seuraan hän tulevaisuudessa hakeutuu. Naista ei voi selittää ilman miehiä... Se, joka pääsee käsiksi tähän rekisteriin, saa haltuunsa kassakaapin koodin. Se on avain naisten salaisuuksiin."

Like, 2013
Sivuja: 500
Alkuteos: El tango de la Guardia Vieja
Suomennos Sari Selander