Kangastus 38 / Kjell Westö

Olen odottanut hartaasti Kjell Westön uusinta kirjaa, jonka tiesin odottelevan minua syntymäpäivälahjapaketissa. Muutaman viikon maltoin hivellä kirjaa käsissäni, sitten oli jo ihan pakko päästä lukemaan - ja voi miten mainion kirjan Westö olikaan kirjoittanut! Aiempia napakamman, kauniin ja vahvatunnelmaisen teoksen, jota en yrityksistäni huolimatta pystynyt lukemaan rauhallisen säästeliäästi.

Kangastus 38:lla on kaksi kertojaa, varatuomari, nahjus ja rauhan mies, Claes Thune sekä Matilda Wiik, edellisen hillitty konttoristi, jonka kantaa yhä mukanaan vuoden 1918 arpia. On kesä 1938 ja ilmassa alkaa olla outoja, sotaisia tuulia.

Kangastus 38 oli lukukokemuksena kaunis ja tunnelmallinen teos, jonka lukeminen tuntui melkein vanhojen valokuvien katselulta, sillä tietynlaisen katoavaisuuden tunteen kirja sai minussa aikaan. Vaikkei Kangastus 38:n tarina ei noussutkaan omaksi Westö-suosikikseni (Isän nimeen on minun suosikkini), ihailen kovasti kirjan film noir-henkistä tunnelmaa, enää vain näennäistä huolettomuutta ja kasvavaa pahanenteistä tunnelmaa. Olen vaikuttunut!

Kangastus oli oivaa luettavaa, koukuttavaa ja mukaansatempaavaa tekstiä, joka herätti ajattelemaankin. Vielä muutama kirjan lukemisen jälkeenkin, eksyivät ajatukseni kesäiseen Helsinkiin juuri ennen sodan syttymistä. Mietin rasismia, erilaisuuden pelkoa ja vihaa ja sitä mitä rouva Wiik tarkoittaa sanoessaan: "oikeudenmukainen kohtelu on etuoikeus". Miten ajat ja tilanteet muokkaavat ihmistä ja käsitystä ihmisyydestä, sitä olisinko itse osannut niissä oloissa tehdä oikeita valintoja. Moni meistä ei osannut, siitä kielii sekin että kirjassa kuvattu urheilukisan skandaali pohjautuu oikeaan historialliseen tilanteeseen, jossa juoksukisan voittanut juutalaismies pudotettiin neljännelle sijalle. Vaikka Westö kirjoittaa ajasta ja asioista, joista usein vaietaan, ovat hänen aiheensa oikeastaan hyvinkin ajankohtaisia.

Hieno kirja, upea tunnelma, koskettavia ajatuksia. Tämän aion lukea vielä uudestaankin.

"Sillä myönnettävä se oli -että hän oli yksin, syvästi ja auttamatta yksin, sitä ei käynyt kieltäminen. Hän saattoi vain teeskennellä että yksinäisyys ei ollut lainkaan paha asia, että hän jopa piti siitä."

Otava, 2013
Sivuja: 334
Suomennos Liisa Ryömä