Tumman veden päällä / Peter Franzén

Päädyin lukemaan Tumman veden päällä -kirjaa, koska Helmet-kirjastojen hauskan Koko kaupunki lukee - kampanjan ansiosta.Homman nimenä oli se, että tietyn ajan Tumman veden päällä -kirjasta oli lainattavissa rajoittamaton määrä sähköisiä kopioita ja lisäksi järjestettäisiin some-lukupiiri jossa Facebookin tai Twitterin välityksellä sai jakaa lukukokemuksiaan. Helmetin sähkökirjapalvelut ovat allekirjoittaneelle jo tuttua kauraa mutta odotukset ovat korkealla lukupiirin suhteen. Fantsua!

Kirja perustuu näyttelijä Peter Franzénin omiin lapsuusmuistoihin 1970-luvun Pohjois-Suomessa. Tarina seuraa Peten elämää muutaman vuoden ajan jona poika kasvaa ja kokee uutta. Muuten valoisaa lapsen maailmaa kuitenkin varjostaa isän väkivaltainen käytös.

Olin nähnyt Tumman veden päällä -elokuvan joten kirja ei tuonut muassaan suuria yllätyksiä, vain sen kuinka mukavaa Franzénin tekstiin oli heittäytyä. Olen kirjailijaa nuorempi, joten minun muistoni eivät ole ihan samanlaisia mutta jotain samaa tavoitan silti niistä varhaisimmista hetkistä, ajasta ennen tietokoneita, kännyköitä, Facebookia ja blogeja. Kirjassa vilisee myös murrettä etelän ihmisen ihmeteltäväksi, lupsakan kuuloista!

Franzén onnistuu tavoittamaan lapsen maailman hienosti ja sen lyhyet kappaleet ovat kuin pieniä välähdyksiä lapsen värikkäässä maailmassa. Kirjassa esiintyvä perheväkivalta tuntuu pahalta mutta asiasta keskustelu on tärkeää ja siksi on hienoa että kirjailija on uskaltanut jakaa synkätkin muistonsa. Minulle kirjan sankariksi oikeastaan nousikin Peterin äiti, jonka päällimmäinen huoli väkivallan keskelläkin tuntuu olevan lasten suojeleminen.

(Joulutunnelmia)
"Aikuisilla menee hetki ennen kuin räjähtävät nauruun. Mummo tulee keittiöstä ovelle ja kurkkaa ihmeissään olohuoneeseen. Pappa istuu lähellä mummoa ja vaivihkaa nostaa sormen huulilleen. Kaikki muut näkevät sen paitsi mummo, joka onnellisen tietämättömänö hymyilee, kun kaikilla on kivaa."

Tammi, 2010