perjantai 6. joulukuuta 2013

Avioliittosimulaattori / Veera Nieminen

Vaikka itsenäisyyspäivä onkin arvokas juhla, ajattelin tällä kertaa juhlistaa sitä täällä blogin puolella vähän iloisemmissa, vaikkakin reilusti kotimaisissa merkeissä. Avioliittosimulaattori on nimittäin hilpeä chick-lit -kirja, joka iloittelee länsi- ja itä-suomalaisten eroilla. Vallan passelia luettavaa päivään jolloin juhlitaan suomalaisuutta kaikissa muodoissaan, niin jurottavia lännen asukkeja kuin pulisevia idän ihmisiäkin. Kuulin ensimmäisen kerran Avioliittosimulaattorista tilaisuudessa, jossa Tammen esiteltiin syksyn satoa. Ja hyvä että esiteltiin, sillä Veera Nieminen onnistui kertomaan kirjastaan niin mainiosti että Avioliittosimulaattori alkoi kiinnostaa! (Saattaa siis olla että olen mainonnan uhri, mutta onnellinen sellainen, sillä kirjahan kolahti!)

Avioliittosimulaattori on perinteinen rakkaustarina. Siinä reipas karjalaistyttö Aino, tapaa pojan, varsinaissuomalaisen Joen Jussin, ja rakkaus leimahtaa. Haaveissa pilkottaa jo yhteinen sarka Jussin kotitilalla ja ehkä ponitallikin, mutta matkassa on mutka, tai parikin. Nimittäin Jussin perhe.

Niin siinä kävi että tämä etelän flikka hurahti Avioliittosimulaattoriin vaikken ole oikein sieltä enkä täältä kotoisin. Ihastuin Niemisen tekstiin, joka oli mukavalla tavalla värikästä ja elävää ja taisin vähän ihastua Ainoon, Jussiin ja oikeastaan koko poppooseen, niihin mörköihinkin. Luonnollisestikin pidin reippaasta Ainosta eniten, mutta kyllä Unto, Jussin isä, kaikessa hiljaisessa murheessaan oli aika symppis. Sniff.

Kirja nauraa, lempeästi, kulttuurieroille ja ihmisten sisäisille solmuille kuitenkaan asettamatta ihmisiä kuitenkaan asettamatta ketään paremmuusjärjestykseen. Oikeastaan se pyrkii sanomaan että maltilla ja hyvällä tahdolla päästään elämässä ja solmujen avaamisessa aika pitkälle.
"Sitten se tarttuu toisella kädellään hattunsa lippaan ja mörisee jotain. Uggologoi? Voi helvetti, meillä on ongelma. Meillä on murreongelma, meillä on artikulointiongelma, meillä on katsekontaktiongelma ja meillä on yleinen käytöstapa ja -kulttuuriongelma. Lisäksi meillä on nyt se ongelma, että me emme tiedä, onko tämä Jussin isä vai setä vai kenties joku satunnainen ohikulkija tai linnanvouti."
Tammi, 2013
Sivuja: 267
Hyvää itsenäisyyspäivää!

10 kommenttia:

  1. Minäkin tykästyin tähän kovin. Pidin kovasti Niemisen rempseästä ja muhevasta kirjoitustyylistä. Toivottavasti kuulemme vielä Niemisestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, Niemisen kirjoitustyyli tosiaan nappasi. Pidin myös siitä että kirja oli jollain tapaa reilu, jokaisessa henkilössä puutteensä ja hyvät puolensa.

      Poista
  2. Hyvää Itsenäisyyspäivää. Avioliittosimulaattori oli raikas tuulahdus ja huumoria täynnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, hyvää itsenäisyyspäivää sinullekin!

      Poista
  3. Itäsuomalaisena Varsinais-Suomeen muuttaneena tykästyin ja ymmärsin tämän kirjan huumoria erityisen hyvin. Mullakin on kokemus siitä, kun ei kerta kaikkiaan saa selvää eikä ymmärrä, mitä hittoa ihmiset puhuvat =) Kyseessä oli silloisen mieskokelaan isä, että vähän sattui se, että en ymmärtänyt sanottua...

    Mutta, sellaisia me ollaan, suomalaiset: ei niin aivan samanlaisia eds keskenämme.

    Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, sitten varmaan tosiaan kolahti! Itse olen ihmetellyt näitä eroja etenkin työkavereiden välillä kun jokainen alue tuntuu omaavan ihan omanlaisensa kulttuurin. Mutta eläköön erilaisuus!

      Hyvää itsenäisyyspäivää!

      Poista
  4. Minäkin tykkäsin kovasti. :)
    On ihan hyvä itsenäisyyspäivänäkin naureskella meille omituisille ihmisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, minusta tämä päivä on just meille kaikille, jokaiselle vähän oudolle jurottajalle ja iloiselle karjalaiselle ja muillekin, koska meistä kaikistahan Suomi yhdessä muodostuu.

      Poista
  5. "Maltilla ja hyvällä tahdolla päästään elämässä ja solmujen avaamisessa aika pitkälle." Tämä on hyvä kiteytys tästä hyväntuulisesta kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, tuo lause kieltämättä kuvaa tätä kirjaa mainiosti. Ja se on vielä tottakin!

      Poista