Kiinan viimeinen keisarinna / Jung Chang

Kiinan viimeinen keisarinna on tarina naisesta, joka oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja osasi ottaa tilaisuudesta vaarin. Hän nousi jalkavaimosta aina keisarinnaksi saakka, koska sattui synnyttämään keisarille tämän ainoan pojan. Keisarin kuoltua lapsen ollessa pieni, kaappasi Cixi nokkelalla tempulla vallan keisarillisilta neuvonantajilta. Hän hallitsi Kiinaa lähes neljän varsin kuohuvan vuosikymmenen ajan, joina Kiina otti ensiaskeleensa kohti nykyaikaa.

Itse en ollut aiemmin Cixistä kuullutkaan mutta osoittautui että ihan lähipiiristäni löytyi tietoa rautarouvasta, nimittäin herra Norkku oli perehtynyt naisen hallituskauteen enemmänkin. Lukemisesta seurasikin kiivaita ja mielenkiintoisia keskusteluja kotona, mieheni ei nimittäin jakanut Jung Changin innostunutta näkemystä keisarinnasta ja jäinkin miettimään sitä, kuinka paljon tietokirjailijan tulkintaan voi oikeastaan luottaa. Kirjailijan ja mieheni tulkinnalliset erot olivat suuria ja tästä hivenen hämmentyneenä päädyin myös itse tutkimaan asiaa netin välityksellä. Löytämäni arvostelut mainitsevat toki Changin tekstin meriitit mutta muistuttavat myös siitä että kirjailija tuntuu kaunistelevan historiaa, aivan kuin hän puolustelisi sankarittarensa tekoja.

Vaikka Jung Changin kirjan tulkintaa hiukan epäilinkin, oli se lukukokemuksena sekä tietorikas että viihdyttävä ja tarjosi hyvän näkemyksen Kiinan sisä-ja ulkopoliittisesta tilanteesta viime vuosisadan vaihteessa. Sattuneesta syystä minulle parasta antia olivat ne tekstin osat, joissa kuvailtiin Cixin arkea ja maan tapoja yleensäkin, sillä kirja tarjoaa monia mielikuvitusta kutkuttavia yksityiskohtia.

Historia tuntuu muistavan Cixin naisena, joka ei epäröinyt käyttää koviakaan keinoja, jopa Jung Chang myöntää Cixin syyllistyneen "vain" muutamiin poliittisiin salamurhiin (mm. hänen oma adoptiopoikansa, keisari Guangxu sekä tämän suosikkivaimo). Jopa kirjailijan tulkintojen mukaan hän oli häikäilemätön nainen nainen, joka ei kaihtanut keinoja vallan kahvassa pysymiseen. Ja siltikin, eroaako Cixin sinänsä kyseenalainen käytös jotenkin miespuolisista hallitsijoista? Onko Cixin julma maine sittenkin kaksinaismoraalin vai hänen omien tekojensa aiheuttamaa? Ehkei totuus enää selviä?

Sattuneesta syystä pidin kirjan parhaimapana antina historiallista kuvausta 1800-luvun lopun Kiinasta, sen kehityksestä ja poliittisesta tilanteesta joka oli varsin tulenarka. Myös eri kulttuurien yhteentörmäykset tarjosivat kiinnostavia ja ajatuksiaherätteleviä hetkiä, rasismi, pelot ja epäluulot ovat näemmä olleet tuolloinkin vallalla. Tuttuja teemoja, vuosisadasta toiseen.

Otava, 2013
Sivuja: 528
Alkuteos: Empress Dowager Cixi
Suomentanut Jaana Iso-Markku