keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Järjen veit / Sylvain Ricard & James

Kiitokset taas kirjaston sarjisporukalle, sillä tein taas mielenkiintoisen sarjakuvalöydön! Sylvain Richardsin Järjen veit vaikuttaa pelkistetyn piirrosjälkensä ansiosta melkein viattomalta mutta kirjan aihe - parisuhdeväkivalta - on kyllä kaikkea muuta. Piirrosjäljen ja eläinhahmojen yhdistelmä sekä tekstin asiallinen tyyli muodostavat hyvän kontrastin rankalle aihepiirille.

Tarinan rankkuutta lisää se, että tuntuu niin tavalliselta. Vuohi (sarjakuvan  nimettömäksi jäävä naishahmo) ja Koira (mies) tapaavat opiskeluaikoina ja avioituvat pian. Jo pariskunnan kuvaukset häistä eroavat toisistaan, Vuohi kuvailee päivää elämänsä romanttisimmaksi, Koira taas puhuu tehokkuudesta ja verkostoitumisesta. Häiden jälkeen Vuohi lopettaa työskentelyn ja jää hoitamaan kotia, sillä Koiran työ on hyväpalkkainen, joskin stressaava. Sarjakuvan Koira onkin vaativa puoliso, jonka tarpeisiin Vuohi pyrkii parhaansa mukaan sopeutumaan. Pariskunnan suhteessa säilyy jonkinlainen tasapaino -aina ensimmäiseen lyöntiin saakka.

Kirja on rakennettu dokumentin omaiseksi. Useissa ruuduissa pariskunta istuu sohvalla kertomassa haastettelijalle tarinaansa ja näin Ricard onnistuu kertomaan molemmat puolet tarinasta. Oman, vähän hämmentävän ja ehkä epäuskottavan osansa tarinassa muodostavat Vuohen läheiset ja ihmiset, joilta hän hakee apua. Ystävillä on ehkä liiankin kiire oman elämänsä kanssa, äiti taas huolehtii enemmän siitä miltä asiat näyttävät. Tuntuu surulliselta ajatella tilannetta, jossa pahoinpitely ei koskettaisi tai suuttuttaisi läheisiä, jossa uhri jää yksin mutta varmasti näitäkin tapauksia riittää.

Kirjan aihe on tärkeä ja mielenkiintoinen, erityisesti kirjan loppuratkaisu sai ajattelemaan asiaa. Miksi nainen jää väkivaltaiseen suhteeseen? Miksi mies lyö? Ricard onnistuu oivallisesti kuvaamaan tilannetta molemmista näkökulmista ollen suorastaan objektiivinen. Tämä kirja ei syyttele tai puolustele, se tuntuu esittävän asiat yksinkertaisesti ja suoraan. Vaikuttavaa.

WSOY, 2012
Sivuja: 144
Alkuteos: ... à la folie.
Suomentanut Saara Pääkkönen
Kirjasta lisää: Järjellä ja tunteella

6 kommenttia:

  1. Minä hipelsin tätä useamman kerran M:n kirjastossa mutta en kuitenkaan lainannut. Olisi näköjään pitänyt, sillä kuulostaa hyvältä ja kiinnostavalta. Objektiivisen näkökulman saaminen parisuhdeväkivaltaan vaatinee tasapainottelua ja jos siinä vielä onnistutaan.. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä se näytti ainakin eilen vielä olevan hyllyssä... Pidin tässä siitä että tarinassa on kaksi puolta, Koira ei ole vain hullu naisen (tai no, vuohen) hakkaaja vaikka (minusta) ikävä tyyppi onkin.

      Poista
  2. Tämä kiinnostaa kovasti, mutta aina kirjastossa unohdan käydä katsomassa löytyisikö tätä... Ehkä ensi kerralla muistan!

    VastaaPoista
  3. Oi, onpa mielenkiintoisen oloinen sarjis! Pääsin pitkästä aikaa sarjakuvien makuun, kun luin tauon jälkeen putkeen kaksi: Hanneriina Moisseisen Isän ja Leela Cormanin Unterzakhnin. Nyt tekisi mieli niitä lisää. Tämä voisi olla (karmivan mutta) mielenkiintoisen aiheensa ja kuvaillun lähestymistapansa vuoksi hyvä valinta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin tästä, jotenkin sarjakuvamaisuus (eläinhahmot yms.) yhdistettynä tähän aiheeseen toimi yllättävän hyvin.

      Poista