Ylösnousemus / Ilkka Remes

Isäni on kova Ilkka Remes -fani ja tämäkin kirja on peräisin hänen hyllystään. Kunnon lukutoukan tavoin isäkin nimittäin mielellään jakaa lukuvinkkejä tai ihan vain tupsahtaa kylään lainatakseen minulle kiinnostavaksi pitämänsä kirjan. Siispä luin jälleen Ilkka Remestä kuten kunnon tyttären kuuluukin. Isäni fanituksesta huolimatta yritän kuitenkin olla rehti ja puolueeton mutuhuttuilija.

Ylösnousemus ei ole edes likimainkaan parasta lukemaani Remestä. Kirjailijan aikaisemmistakin kirjoista tutut elementit kyllä löytyvät, on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kansallistunnetta sitkeiden suomalaissankareiden selviytyessä milloin mistäkin katastrofista, jonkinlainen romanssi, pahoja venäläisiä ja hyperteknisiä juttuja. Tällä kertaa suomalaissankarina toimii Harri, kuolleeksi luultu sankarillinen insinöörisukeltajavakoilija sekä hänen puolisonsa Salla, huippututkija, maratoonari ja muutenkin kaikin puolin sitkeä mimmi. Tapahtumat käynnistyvät kun joku kidnappaa Harrin ja Sallan tyttären, Tarun ja Harri joutuu palaamaan entiseen elämäänsä pelastaakseen tyttärensä hengen. Mukana on myös runsaasti kansainvälistä juonittelua, tiedettä sekä arktisten alueiden luonnonvaroista käytävä kiihkeä taistelu.

Remes on jäänyt minulle parhaiten mieleen vauhdikkaista juonistaan, jotka sisältävät usein mielenkiintoisia ajatusleikkejä. Vauhtia piisaa eikä tylsää pääse tulemaan. Paitsi tällä kertaa. Ylösnousemus sisältää nimittäin rutkasti informaatiodumppausta, joka ikävästi katkaisee juonen vauhdin. On toki hyvä että kirjailija on tehnyt taustatutkimusta, mutta ihan sivutolkulla en jaksaisi lukea vaikka Neuvostoliiton sukelluslaitteiden kehityksestä varsinkaan kun kyseiset teemat eivät vain kiinnosta minua. Juonen ja henkilöiden realistisuus ei ihan päätä huimaa vaikka olisikin tietysti hienoa uskoa siihen että kaikki me suomalaiset olemme luonnollisen upeita, rohkeita, älykkäitä ja kaikin puolin atleettisia ihmisiä ja selviämme mistä tahansa oudosta tilanteesta luontaisten vaistojemme avulla.

Tuskastuin myös kirjassa vilisevien henkilöiden määrään. Remes tuntui marssittavan esiin katkeamattoman virran poliiseja, tutkijoita ja armeijan edustajia enkä millään tahtonut enää pysyä kärryillä siitä kuka olikaan kuka. Vika voi olla tietysti höttöaivoisessa lukijassakin, mutta en silti voi olla miettimättä olisiko vähemmälläkin määrällä selvitty.

Lienee parasta unohtaa maailmanvalloitus tältä päivältä, nyt tämä bloggaaja lähtee Siivouspäivän rientoihin. Kirpparikasastani löytyy ei-niin-yllättävästi ainakin iso kasa myytäviä kirjoja...

"Ei se mikään kylmä sota ollut, viileä vain", Berglund sanoi hiljaa tuijottaen jättimäisissä metallilohkoissa välähteleviä hitsauskipinöitä. "Nyt on alkanut jäinen sota. Arktinen sota. Ja sen ensimmäiset uhrit ovat suomalaisia."

WSOY, 2012
Sivuja: 482