The tiny wife on hullutteleva ja veijarimainen tarina, mutta siitä löytyy myös vakavampia sävyjä. Kaiken arjen elämän kiireen ja epäolennaisen sälän alla kun on yksinäisyyttä, pelkoja ja heikkouksia, menetyksiä, solmuja joita ei saada tai uskalleta avata. Kaufman pyrkiikin muistuttamaan lukijaansa siitä kuinka pitkään me usein välttelemme elämämme muuttamista, koska ehkä pelkäämme muutosta tai emme tiedä mitä tai miten se tehdään.
Kirja on täynnä erikoisia asioita ja arjen taikaa, outoja tapahtumia joita ei juuri lukijalle erikseen avata. Jokainen saa tehdä omat tulkinsa siitä, kuka tai mikä ryöstäjä oli ja miksi uhreille tapahtuu outoja asioita. Ratkaisu toimii, ainakin minun tapauksessani - oma mielikuvitus on aina oivallinen aukkojen täyttäjä. Kirja on lyhyt - pieni kirja pienestä vaimosta - ja toisin kuin yleensä, en aio tällä kertaa mutista sen pituudesta, sillä tarina tuntuu juuri oikean pituiselta.
"I can only assume what Stacey did next. I'm almost positive she would have double-checked her calculations. Then she would have reviewed her hypothesis and confirmed it was sound. I imagine her putting down the pencil and sitting. I imagine here beginning to cry. She would have cried and cried. She'd made her shrinking predictable but she'd also proven, beyond a shadow of a doubt, that she would disappear completely in eight days."The Friday Project, 2011
Sivuja: 112
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti