.jpg)
Marja-Liisa Heinon rikosromaani Astuit väärään autoon on niitä kirjoja, jotka näyttävät ihan erilaisilta kuin oikeasti ovat. Kuvittelin nimittäin nappaavani hyppyysiini nopeatempoisen ja ehkä perinteisenkin rikostarinan, mutta sen sijaan kansien välistä löytyikin vähän erilainen kertomus. Astuit väärään autoon on tavanomaista dekkaria vaativampi teos, joka ottaa oman aikansa.Tarina alkaa kun lumesta löytyy yliajettu mies. Taskussa oleva lompakko kertoo uhrin olevan Otto-Petteri Saarinen, sarjaraiskaaja. Tapauksen saa tutkittavakseen komisario Karli Eerola, joka ei ole ihan se tyypillinen suomalaisen kirjallisuuden poliisi. Tutusta kaavasta poiketen valokeilaan ei kuitenkaan nouse yliajon selvittely vaan Otto-Petterin kehityskaaren kuvaaminen. Kirja ei osoittele eikä selittele vaan vähäeleisesti piirtää tarinan jossa kaltoinkohdeltu poika kasvaa ensin menestyneeksi liikemieheksi ja lopulta raiskaajaksi ja tuomituksi rikolliseksi. Olli-Petterin tausta oli minun makuuni ehkä hitusen liiankin kliseinen, mutta toki uskottava.
Heinon teksti osoittautui haastavaksi, sillä kirjailija ei turhia selittele ja ainakin muutamat kohtaukset saavat lisäselvennystä vasta myöhemmin tekstissä, mikä sai tämän lukijan pariin otteeseen ensin palaamaan muutaman sivun verran taaksepäin varmistaakseni ettei mitään olennaista ole jäänyt lukematta. Ensi alkuun kirjailijan tyyli tuntui siis hetkittäin sekavalta, esimerkiksi Eerolan romani-taustaa ei ensi kohtaamisella selitetty tekstissä, mikä kieltämättä ensin hämmensi. Eerola kyllä osoittautui jo erilaisuutensakin takia kiintoisaksi hahmoksi ja olisin ehkä toivonut hänen nousevan epämiellyttävän Olli-Petterin sijasta kirjan pääosaan.
"Nainen, joka vähänkin nauttii siitä, että mies on todellinen mies, perheen pää ja kaula, löytää aina halukkaita ottajia, toisin kuin nämä nykyiset lesboämmät, joille ei mikään kelpaa, joille mikään äijä ei ole tarpeeksi isokyrpäinen, huumorintajuinen tai varakas tai jos onkin, niin sitten musiikkimaku ainakin on sietämätön ja miehellä on kaiken lisäksi inhottava tapa rypistellä otsaansa syödessään."WSOY, 2013
Sivuja: 252
Saatu arvostelukappaleena.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta, ei auta kuin laittaa kirjastovaraus pystyyn :)
VastaaPoistaAnnika, tämä oli tosiaan vähän erilainen kirja, mutta mielenkiintoinen sellainen. Olli-Petteristä on vaikea pitää mutta se lienee ymmärrettävääkin.
PoistaJustiinsa yksi päivä tässä mietin, että mikähän dekkari mulla oli (päässä olevalla) lukulistalla, jonka nimi liittyi jotenkin autoon... no, tämähän se. Esittelyn perusteella vaikutti kiinnostavalta, mutta minäkin olisin sen perusteella pitänyt perinteisenä dekkarina. Voi olla joko tosi hyvä asia tai sitten ei niin hyvä, jos tämä on vähän haastavampi teos. Jää nähtäväksi, pitää ehdottomasti lukea :)
VastaaPoistaMinulla ehkä häiritsi lukukokemusta se, että luulin kirjan olevan perinteinen dekkari vaikka todellisuus olikin vähän muuta. Olisin ainakin valinnut toisenlaisen lukuhetken...
PoistaKirjan nimi on muuten mielestäni oivallinen!
Marja-Liisa Heino on upea dekkaristi.
VastaaPoistaJa onko se nyt niin väärin kun joutuu ajattelemaan lukiessaan jotakin kirjaa?
Ei toki ole, enkä taida tekstissäni niin väittääkään.
PoistaLuin toisesta blogista juttua tästä kirjasta ja kiinnostuin jo silloin kirjasta. Etenkin päähenkilön romanitausta kiinnostaa. Harmi tietty, jos ei sitä niin kovin valoteta. Tämä on kuitenkin sellainen kirja, jonka haluan ehdottomasti lukea!
VastaaPoistaRomanitaustainen etsivä on kyllä harvinainen tapaus. Muistaakseni kirjassa alkuun ei kerrota etsivän taustasta mikä aiheutti muutaman kummastuttavan hetken, myöhemmin kyllä avataan hänen historiaansa enemmän.
Poista