.jpg)
The Paperboyn aloittaman, onnistuneen äänikirjakokemukseni jälkeen halusin jatkaa kirjan kanssa lenkkeilyä - mikä olisikaan sen mainiompaa kuin yhdistää kaksi harrastusta. Seuraavaksi päädyin kokeilemaan Michael Morpurgon War Horse -kirjaa Helmetin OverDrive-kokoelmasta. Itse kirjasta en tiennyt muuta kuin että siihen pohjautuva elokuva oli valmistunut vuonna 2011 ja se oli saanut useita Oscar-ehdokkuuksia - jotain kiinnostavaa tarinassa siis pitäisi olla!Kirja vie kuuntelijansa ensimmäisen maailmansodan pyörteisiin, mutta tällä kertaa hevosen näkökulmasta seurattuna. Kirjan kertoja on nimittäin Joey, joka tarinan alussa on varsa Iso-Britannian Dartmoorissa, jossa paikallinen maanviljelijä ostaa Joeyn tehdäkseen kiusaa naapurilleen. Maanviljelijän nuori poika, Albert, ystävystyy hevosen kanssa ja pian nuo kaksi ovat erottamattomat - ainakin siihen saakka kunnes sota syttyy ja maanviljelijä myy Joeyn armeijan ratsuksi.
Joeyn tarina oli minusta sopivan pituinen, pidemmässä versiossa hevosen kokemukset olisivat saattaneet jo muuttua itseään toistaviksi ja siksi puuduttaviksi, mutta nyt kirja säilytti mainiosti jännitteensä. Kirjan perusajatuskin on kiinnostava, Morpurgo saa annettua muuten ehkä melko perinteisellekin sotakertomukselle uuden näkökulman ja viattomuutta. Eläimen näkökulmasta sota näyttää vielä mielettömämmältä ja yksittäisten ihmisten ystävällisyys ja rohkeus vieläkin merkityksellisemmältä.
Kirjan lukijana toimii John Keating, jonka brittiaksentti tuntui oivallisen sopivalta Joeyn ääneksi. Aksentista huolimatta teksti oli kuitenkin helppoa ymmärtää, lisäksi miehen ääninäytteleminen taipui mainiosti myös eri rooleihin siten että jo puheesta ymmärsin milloin kyseessä oli vaikkapa vanha ranskalainen mies, saksalainen sotilas tai vaikkapa walesiläinen.
Suosittelen kirjaa ainakin kaikille heppahulluille!
Scholastic Audio, 2010
Kesto: 4 tuntia, 3 minuuttia
Lukija: John Keating
Oo, muistan kun luin tämän ja kyllä täytyy sanoa, että itkuhan siinä pääsi. Eläinten hätä ja kärsimys aiheuttaa minulle ahdistusta ja mielestäni Morpurgo kirjoittaa tarinan hyvin ja aidosti, lukijan on helppo uskoa, että niin Joey-hevonen varmasti ajatteli ja tunsi. Eläimen näkökulman käyttäminen oli hyvä ratkaisu, allekirjoitan täysin tuon "Morpurgo saa annettua muuten ehkä melko perinteisellekin sotakertomukselle uuden näkökulman ja viattomuutta." Toivoisin, että vielä moni muukin löytäisi tämän kirjan ja lukisi/kuuntelisi sen. :)
VastaaPoistaJonna, tuo eläimen viaton näkökylma pistää kyllä ajattelemaan sitä kuinka hullua sota on... Minäkin toivon että mahdollisimman monet löytäisivät tämän kirjan.
Poista