Mitä tekisit jos 76-vuotias appiukkosi muuttaisi teille? Entä jos kyseinen mielensäpahoittaja harrastaa piereskelyä, kovaäänistä kuorsausta ja pornoelokuvien lataamista netistä? Mitä tehdä kun uutteran työntekijän vähäinenkin lepo ja rauha on apen takia mennyttä ja parisuhteen romantiikkakin katoaa miehen kertoessa ruokapöydässä suolensa toiminnasta? Deborah Moggachin kirjassa Ravi Kapoor, ylityöllistetty lontoolaislääkäri, joutuu kyseisen tilanteen eteen ja ratkaisukin löytyy sukulaismieheltä: ostetaan hotelli Intiasta ja muunnetaan se vanhustentaloksi jonne seniorit voivat paeta murheitaan tai Iso-Britannian kylmyyttä. Tai jonne sukulaiset voivat dumpata ne, joiden seura on sietämätöntä.Oletin Deborah Moggachin kirjan olevan kepeä ja lämminhenkinen lukuromaani senioreista Intiassa luultavimmin kulttuurierojen ja ikääntymisen ongelmien keskellä. Arvaus meni kieltämättä aika nappiin ja monelta osin The Best Exotic Marigold Hotel oli ihan viihdyttävä, joskin ehkä vähän turhankin ennalta-arvattava lukukokemus. Aika kului sen kanssa mukavasti, mutta se ei koukuttanut eikä tarjonnut suuria lukukokemuksia. Mutta ehkei kaikkien kirjojen tarvitsekaan olla suuria ja unohtumattomia?
Päällimmäinen lukukokemukseni on siis positiivinen, silti tuntuu siltä että olisin kaivannut kirjaan jotain lisää. Kirjan alkuasetelmahan on herkullinen ja voisin kuvitella että kyseisistä teemoista voisi sanoa enemmänkin, nyt oivallukset jäivät melko vaisuiksi. Intian mausteiset tuoksut ja värit kyllä välittyivät tekstistä, mutta esimerkiksi kultturieroista olisin mielelläni lukenut enemmänkin.
Kovin usein Moggach puhuu kirjassaan myös siitä kuinka ns. värilliset työntekijät valtaavat aloja mm. terveydenhuollossa. Toki hän muistaa tuoda esiin valkoisten hölmöydet, turhamaisuuden ja kiireen, sekä ennakkoluulot ja perheen merkityksen heikentymisen ja korostaa intialaisten ystävällisyyttä, mutta jokin kuviossa silti tökki, kenties kokonaisuuden mustavalkoisuus.
"The old girl was right, of course. They were all over the place nowadays, you couldn't get away from them. Especially, of course, in the health sector. In fact it immaterial what country you happened to be in, when your time came. Whether you were in Watford or Wisconsin, in all likelihood the last face you would see, on this earth, would be a black one."Vintage, 2012
Sivuja: 304
Minua on kiinnostanut tämä elokuva jo pitempään, mutta en ole saanut katsotuksi. Asetelma vaikuttaa tosiaan kiinnostavalta, mutta totta puhut siinä että ehkä jokaisen kirjan ei tarvitse olla elämää mullistava. Taidan tyytyä tämän kirjan tapauksessa siis kurkkimaan elokuva, näyttäähän siellä rooleissa olevan esimerkiksi ihana Maggie Smith!
VastaaPoistaMaggie Smith on ihana, hänen takiaan taisin kirjan napatakin...
PoistaElokuva oli ihana! Juuri sellainen postiviinen elokuva, jonka jälkeen on hyvä, kevyt olo.
VastaaPoistaNyt tuo elokuva alkaa kyllä kiinnostaa koko ajan enemmän...
PoistaMinä olen elokuvien kanssa tosi vaikea, kun en nykyään oikein jaksa niihin keskittyä, mutta tuota olen suunnitellut joskus katsovani ihan jo näyttelijöidenkin takia.
VastaaPoistaKirjanakin kuulosti kyllä ihan kesään sopivalta hyvänmielenkirjalta. :-)
Tuossa näyttää olevan kyllä aika kova kaarti mukana, Judi Denchkin. Kirjan lukemisen jälkeen minun piti oikein käydä lunttaamassa kuka ketäkin esitti. :D
PoistaMinäkin olen nähnyt tämän elokuvana. Oli kyllä kiva; hyvät näyttelijät, upeat maisemat, hauska tarina… mutta olisin silti kaivannut jotain vähän lisää. Tuntuu tosiaan, että ideasta olisi voinut saada vielä enemmän irti.
VastaaPoistaAjatus on sinänsä kiehtova ja minusta teemaa olisi voinut kuljettaa moneen suuntaan. Tutkia enemmänkin kulttuurieroja, vanhenemista tai sitten tämän vanhustenhoitomuodon toimivuutta, mutta minusta tuntui että kaikki jäi nyt vähän kesken.
Poista