Alfauros / Katarina Wennstam

Onko kyseessä raiskaus, jos tekijänä on komea ja ihailtu leffatähti? Jonka kanssa on vietetty ihana ja ylellinen ilta? Jos tunteet ovat olleet kiihkeitä molemmin puolin hieman aiemmin? Jos hän sanoo rakastavansa teon jälkeen? Näitä kysymyksiä pohtii Katarina Wennstam Madeleine Edwards -sarjansa viimeisessä osassa nimeltä Alfauros. Tarina keskittyy Jack Rappeen, ruotsalaisen elokuvan pahaan poikaan, joka on valkokankaalla ja sen ulkopuolella varsinainen sarjahurmaaja. Mutta arvostetun elokuvapalkinnon voittamisen jälkeen Rappe löytyykin lähes kuolleena hulppeasta rantasaunastaan ja miehen taustasta alkaa nousta esiin ikäviä asioita.

Olen seurannut mielenkiinnolla Katarina Wennstamin syyttäjä Madeleine Edwardsista kertovaa sarjaa, sillä varsinkin sarjan toinen osa, Turman lintu, oli koukuttavaa ja ajatuksia herättävää luettavaa. Odotukset olivat siis korkealla Alfauroksen suhteen mutta valitettavasti jouduin hiukan pettymään kirjaan, sillä kirjan alkuosa, Rappen puukotuksen tutkinta, tuntui junnaavan harmittavan paljon paikallaan. Sen sijaan puukottajan tarina, takauma aikaan ennen rikosta, oli kirjan vahvinta antia ja hyvin mielenkiintoista luettavaa.

Kirjan tarkoitus on käsittääkseni ollut elokuvan maailman naisiin usein kohdistama hyväksikäyttö, mutta minusta kirjan aihe oli oikeastaan laajempikin, sillä koin sen kuvauksena parisuhdeväkivallasta. Puukottajan tarina olikin tästä syystä tärkeä ja kiinnostava lisä kirjaan sillä se avasi lukijalle enemmän sitä psykologista prosessia joka kirjan varsin alisteisessa suhteessa on, kuinka ensin niin reippaan nuoren naisen tahto tavallaan, pala palalta murretaan.

Vaikka kirjan aihe onkin tärkeä ja siinä oli paljon hyvää ja kiinnostavaakin, se jätti minulle jokseenkin mitäänsanomattoman olon. Pyörittelin tätä tekstiä pitkään miettien, mitä kirjoittaisin kirjasta, joka oli ihan hyvä muttei kuitenkaan oikeastaan jäänyt kunnolla mieleen, mutta ehkä se ettei kirjasta ole paljoakaan sanottavaa, sanoo loppujen lopuksi sen olennaisen. "Ihan kiva."

"Ensimmäistä kertaa hän tunsi todella inhoavansa miestä.

Yhtä paljon hän vihasi itseään. Omaa heikkouttaan, kyvyttömyyttään asettaa rajoja ja vaatia vastauksia. Hänestä oli tullut juuri sellainen tyttö, joita hän oli aina halveksinut, tyttö joka meni rakastumaan menestyneeseen vanhempaan mieheen. Hän oli niin ennalta-arvattava, että hän oksetti."

Otava, 2012
Sivuja: 398
Alkuteos: Alfahannen
Suomentanut Laura Beck