perjantai 8. helmikuuta 2013

Rikhard III / William Shakespeare

Innostuin Henrik VIII kokeilustani niin että päätin jatkaa itseni sivistämistä Shakespearella (lue: Tudor-addiktioni tyydyttämistä) Rikhard III:lla. Kyseinen herrahan ei tietysti Tudor ollut, mutta vaikutti omilla toimillaan suvun valtaantuloon ja olen tietysti utelias Towerin prinssien suhteen. Herra on ajankohtainen myös siksi että aiemmin tällä viikolla selvisi vuosisatoja kestänyt arvoitus Rikhardin hautapaikasta kun tämän pääkallo löydettiin - pysäköintialueen alta Leicesterin kaupungista. Niin katoaa mainen kunnia.

Tässäkin kirjassa näkyy selvästi Shakespearen ihailu kuningatar Elisabethiä kohtaan, sillä tarinan konnaksi on valittu tietysti Rikhard, joka onkin melkoinen pahis. Rikhard juonii ensin veljensä Clarencen kuoleman, sitten viettelee juuri leskeytyneen Anne Nevillen appiukkonsa hautajaisissa ja tietysti hoitelee prinssitkin. Inhimillisyyttä tai sääliä ei miehessä nähdä ja eikä hän myöskään ole ilo silmälle - sen Shakespeare muistaa mainita useammankin kerran.

Konnana Rikhard on oikein mainio konna ja tahtomattani huomasin hykerteleväni herran touhuille. Kokonaisuutena minusta Rikhard olikin näytelmänä vauhdikkaampi ja kiinnostavampi kuin aikaisemmin lukemani Henrik VIII, joka mielestäni meni jo vähän liiankin pitkälle kuningattaren kosiskelussaan. Rikhard III oli myös näytelmänä vauhdikkaampi, varsinkin loppua kohden Rikhard vain kiihdyttää vauhtia pahanteossaan ja lukijasta alkaa jo tuntua ettei melkein demonisen pahaan mieheen pysty mikään. Paitsi tietysti Henry Tudor. En tiedä millainen kuva aikalaisilla on Rikhardista ollut, mutta ainakin näytelmän perusteella Rikhard on helppo nähdä yksiulotteisesti pahana ihmisenä.

Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka hyvin olen Shakespeare-kokeilujeni parissa viihtynyt. Tuoreet käännökset tekevät teksteistä helpommin ymmärrettäviä ja on ollut kiintoisaa lukea Shakespearen tulkintoja tapahtumista. Suoraan sanottuna, viikonloppuna Bestseller-hyllyn uutuuskirjat jäivät kakkosiksi sillä halusin vain hyökätä Rikhardin kimppuun. Saatanpa jatkaa Shakespearen kuningas-näytelmien läpi kahlaamista - materiaalia ainakin riittää!

Kohtauksista unohtumattomimpia taitavat olla sekä lopun komeasti rytmitetty painajaisuni että Anne Nevillen viettely, joka tuntuu melkein uskomattomalta saavutukselta Rikhardille, onhan hän ruma ja vielä Annen puolison surmaajakin...

Rikhard: 
Onko naista milloinkaan näin suostuteltu?
Onko nainen milloinkaan näin valloitettu?
Otan hänet - en pidä häntä kauan.
Uskomaton juttu: tapoin puolison ja apen,
mursin hänen sydämensä jäisen vihan,
pyyhin vedet silmistä ja napsin kiroukset suusta
verta pulppuava todistaja vierelläni,
vastassani Luoja, naisen omatunto, kaikki esteet,
vailla ystävää ja puhemiestä, apuna
vain vanha vainooja ja teeskentelyn taito.
Tyhjää tarjosin, sain koko potin! Hitto!

WSOY, 2004
Sivuja: 213
Alkuteos: The tragedy of king Richard III
Suomentanut Matti Rossi

2 kommenttia: