Abelard / Renaud Dillies

Ensimmäinen asia, johon kiinnitin Abelardissa huomioni, oli vetoava kansi. Väritys ja symmetriikka toivat mieleeni jossain määrin lastenkirjan, mutta herttainen sellainen. Kauniiden kansien väliin kätkeytyi katkeran suloinen kertomus, joka liikutti.

Tarinana Aberlard ei ole uusi. Se kertoo nuoresta ja viattomasta maalaisvarpusesta, jonka rauhallisen ja turvallisen elämän rikkoo nainen. Aberlard tapaa Eppily-nimisen tipusen, joka ei kauniista ulkokuorestaan huolimatta ole ihan siitä herttaisimmasta päästä. Eppilyä ei kukkasilla valloiteta, hän haluaa kuun ja tähdet. Joten kun Abelard kuulee lehdestä amerikkalaisen keksijän luoneen välineen, jolla matkata tähtiin, hän päättää jättää kotinsa ja aloittaa pitkän ja vaikean matkan Amerikkaan.

Kuten sanottu, tarina on suureksi osaksi vanha tuttu ja se rokotti lukukokemustani. Abelard on suloinen ja melkein lapsenomainen tipu, jota haluaisi suojella pahalta maailmalta, mutta sydän tekee mitä haluaa. Tarina on kaunis mutta jotain uuttakin olisi kokonaisuuteen keksiä.

Pidin kirjan piirrostyylistä ja värityksestä, jotka virittivät lukijan sadunomaisiin tunnelmiin. Mukava yksityiskohta on myös Abelardin hattu, josta putkahti toinen toistaan kauniimpia mietelauseita ohjaamaan tipusen tietä maailmassa. Minun makuuni oli myös jörön Gaston-karhun ja Abelardin epätodennäköinen ystävyys, vaikka sekin toki on jo monessa yhteydessä koettu kuvio.

Kuten tekstistä ehkä välittyykin, olin kirjasta kahden vaiheilla. Se oli toisaalta koskettava ja hellyyttävä, kauniskin, mutta ihan kylmän analyyttisesti olisin kaivannut jotain enemmän. Ehkä alkuvuoden upeat lukukokemukset ovat tehneet minusta liian vaativaisen?

Write your troubles in the sand, carve your blessings in the sand.

NBD, 2012

Sivuja: 128