.jpg)
Pongasin Sokerihullun ensimmäistä kertaa Sallan blogista ja vaikkei sarjakuvan piirrosten tyyli ihan omimmalta tuntunutkaan mutta kirjan aihe, sokeririippuvuus, sen sijaan kiinnosti sitäkin enemmän. Hanna Koljosen kirja on omaelämäkerrallinen kuvaus ihmisen kamppailusta sokeria ja muita epäterveellisiä herkkuja vastaan. Tarina on kai varsin tavallinen tiettyyn rajaan saakka, tiedän itsekin että väsyneenä tai stressaantuneena tekisi niin hyvää syödä yksi pieni suklaapatukka. Tai levy. Se lohduttaa mutta luo samalla morkkiksen. Uskon myös että sokeriin voi jäädä koukkuun, siitä kertoo jo karkkilakkojen aloittamisen vaikeus.Sokerihullu on rehellinen ja rankkakin kuvaus sokerikoukkuun joutumisesta ja siellä elämisestä. Hannalle on sokeri ollut iso juttu pienestä pitäen. Kaikki alkaa viattomasti, keksien näpistelyllä ja lohduttavilla letuilla rankkoina päivinä. Mutta jossain vaiheessa karkinsyönnistä alkaa tulla riippuvuus, herkuttelun määrät kasvavat ja syömistä pitää alkaa salailla muilta. Sokeririippuvuudesta tulee elämän pituinen kierre, josta kirjan päähenkilö yrittää ulos sokerin alkaessa uhata terveyttäkin.
Kuten jo aikaisemmin sanoinkin, Sokerihullu ei kuvitukseltaan ole sitä tyyliä johon normaalisti tarttuisin eikä se nytkään ihan silmääni hivellyt. Kirjan tarina on kuitenkin vahva ja hyvin kerrottu ja siksi piirrosjälkikin unohtuu lukijan uppoutuessa sokerihumalan syövereihin. Aihe on tärkeä, hienoa siitä on tehty tällainen sarjakuva. Sokerihullun tarina tuntuu lukiessa rehelliseltä ja samaistuttavalta ja ainakin tämä mässäilijä jätti lauantaikarkkipussinsa ostamatta!
.jpg)
Asema, 2012
Sivuja: 72
Täytyisi siis tämänkin mässäilijän varmasti lukea... ettei seuraavalla(kin) kerralla lääkärissä käynnin jälkeen tulisi kiepautettua namikaupan kautta
VastaaPoistaJohanna, sanos muuta. Ja nykyisin on aika vaikeaa ostaa mitään pientä karkkia kun kaikki on niin isokokoista, megapusseja ja vaikka mitä. Luin joskus jostain että sokerista vieroittuminen kestää kaksi viikkoa, sitten pahin hinku lakkaa.
PoistaMinuakaan ei kirjan piirrosjälki houkuta, mutta aiheen vuoksi tämä on ehdottomasti lukulistalla. :)
VastaaPoistaAihe on tosiaan tärkeä ja minusta sitä käsitellään tässä hyvin, yhden ihmisen elämäntarinan kautta. Toki päähenkilö on aika äärimmäinen tapaus mutta luulen että aika moni voi kuitenkin moniin tuntemuksista samaistua. Minä ainakin.
PoistaTäällä yksi sokerihiiri. Kai munkin pitäisi teos lukea :D
VastaaPoistaSopisi kyllä minunkin luettavakseni. Juuri nyt haaveilen leipovani suklaakakun tänään..................
VastaaPoistaNam, suklaakakku...
PoistaIhanaa kun luit tämän ja bloggasit! Tämä on tosi osuva ja minuun kolahtaa myös piirrosjälki lujaa. :)
VastaaPoista