Henrik VIII / William Shakespeare

Henrik VIII:n kohdalla sorruin mainostukseen. Kirjastoni nimittäin kertoi kirjan odottelevan noutajaansa ja heti innostuin. Tudor-intoilijana olisi ehkä hyväkin lukea lähes tulkoon aikalaisen kirjoittama näytelmä Henrikistä ja hänen vaimoistaan. Mitä enemmän ajatusta päässäni pyörittelin, sen paremmalta se tuntui ja olin pian melkein varma että kirjastolla minua odottaisi suorastaan ryntäys. No ei odottanut. Ehkeivät Shakespearen näytelmät ole sittenkään kuuminta hottia? (Siitäkin huolimatta on kiva että kirjaston väki mainostaa kirjoja ja antaa siten lukuvinkkejä, ilman heitä olisi ehkä tämäkin kirja jäänyt minulta huomaamatta.)

Henrik VIII:n juonta tuskin tarvitsee kovin tarkkaan kuvata, niin paljon aihetta on kuvattu jo elokuvissa, tv:ssä ja kirjallisuudessakin. Näytelmä alkaa ajasta jolloin Henrik on vielä onnellisesti naimisissa Katarina Aragonialaisen kanssa, kuninkaan mielessä kuitenkin heräävät epäilykset avioliiton pyhyydestä, olihan vaimo naimisissa myös Henrikin edesmenneen Arthur-veljen kanssa. Sitten kuninkaan katse osuukin Anne Boleyniin ja kuinka sitten kävikään...

Näytelmän sävyt saivat minut kurtistelemaan kulmiani. Tarinassa nimittäin Henrik esitetään loistavana kuninkaana, joka hyvin rakastavasti suhtautuu myös uljaaseen vaimoonsa Katarinaan ja ainoastaan puhtaasti jumalallisista syistä hakee eroa. Anne on itse täydellisyys ja laitetaanpa hänet näytelmässä useaan otteeseen sanomaan ettei hän haluaisi kuningattarena olemisen taakkaa itselleen, päinvastoin Anne tuntuu säälivän Katarinaa hänen koettelemuksessaan. Tarinan konna onkin kardinaali Wolsey, joka on ahneuksissaan juoninut kaikenlaista. Shakespearen versio kuulostaa hiukan hurjalta muihin verrattuna, mutta tätä voitaneen selittää sillä että näytelmä on kirjoitettu kuningatar Elisabethin aikakaudelle ja kirjailija kuuluu olleen kuningattaren suuri ihailija (mikä muuten näkyykin mm. siinä että Annen, Elisabethin äidin, uskotaan tuottavan Britannialle se kaikkein kirkkain ja valoa hohtavin helmi). Kirjailija on siis ehkä halunnut varjella itseäänkin ja välttänyt kuninkaallisten parjaamista, turvallisempi syntipukki on ollut jo edesmennyt katolinen Wolsey. Mielenkiintoista!

Kirjan kantta kummastelen kovasti. Miksi Henrik VIII:stä kertovan näytelmän kanteen on laitettu Thomas Moren kuva? Tämä tuntuu oudolta etenkin kun More mainitaan näytelmässä vain kerran, hänellä ei siis ole edes roolia! Näytelmän nimen huomioiden olisin olettanut kannessa komeilevan kuninkaan itsensä. Tai jos Henrikin kasvot alkavat jo kyllästyttää, niin olisiko kardinaali Wolsey käynyt paremmin näytelmän kannalta keskeisenä hahmona?

(Anne ja vanha rouva keskustelevat kuningattaren avioerosta.)Anne: Sitä runsaampana pitää säälin sataa hänen päälleen. Totisesti, minä vannon, on parempi olla alhaissyntyinen, ja elää tyynin mielin kaltaistensa kanssa, kuin pukeutua kimaltavaan tuskaan ja kantaa kultaista surua."

PS. Kimaltavaan tuskaan pukeutuminen on oikeastaan aika mielenkiintoinen ja kuvaava ilmaus!
WSOY, 2012
Sivuja: 199
Alkuteos: King Henrik VIII
Suomentanut Lauri Sipari