Ruuhkavuosi / Pauliina Susi

Nappasin Pauliina Suden Ruuhkavuoden mukaani etsiessäni jotain sopivan helppoa lukemista väsyneen loskassa rämpimisen piristämiseksi. Ruuhkavuosi kuulosti juuri sopivalta kirjalta olotilaani - joskushan se piristää kun saa lukea ihmisistä joille menee huonommin kuin itselläsi. Elättelinkin toiveita löytäväni Minnasta jonkinlaisen kotimaisen vastineen Bridget Jonesille, tuolle rakkaalle höppänälle.

Ruuhkavuoden päähenkilö on kolmikymppinen Minna, joka on tullut aikatauluttaneeksi itselleen melkoisen vuoden. Pitäisi rakentaa talo, saada vauva, valmistella gradu ja tietysti siinä välissä tehdä vielä reilusti käännöstöitäkin, jotta talo saataisiin maksettuakin. Heikompaa jo hirvittäisi mutta Minnallapa on Dont worry -kalenteri, jonka kanssa kaikki saadaan sopivasti aikataulutettua. Vai saadaanko? Entäs jos vauva syntyy ennen aikojaan ja vuokra-asuntoon tehdään putkiremontti? Tai jos univaje vähän haittaa kaikkea muuta suorittamista?

Lukukokemuksena Ruuhkavuosi ei kuitenkaan ollut ihan niin hauska kuin kuvitelin, Minna oli kirjan henkilöksi kuitenkin liian todellinen jotta hänen vaikeutensa olisivat naurattaneen. Kirja oli kuitenkin väsyneelle lukijalle sopivan kevyt ja helppotajuinen ja mukana oli ihan ajatustakin. Minulla ei ole kokemusta talon rakentamisesta, äitiydestä tai siitä putkiremontistakaan, joten en osaa näiden kohtien uskottavuutta arvostella. Minä uskoin, joku asiaa paremmin tunteva ehkä ei. Sen sijaan stressin ja kiireen ja aikataulutus-hässäkät kyllä ymmärrän ja sen tunteen kun kalenterista päivät karkaavat kuin ilmaan eivätkä asiat tunnu edistyvän. Ahdistus-paniikki-morkkiksen.

Vaikka kirjaa lukiessa ahdistus nousikin voimakkaimmaksi elämykseksi,  oli kirjassa toivoakin. Vaikka Minna onkin jo syöksykierteessä, on hänen elämässään jotain meille kaikille tärkeää - tukijoukot. On ystäviä, jotka kaikesta huolimatta yrittävät soittaa ja tulla käymään, puoliso ja äiti. Minusta tämän asian kuvaamisessa kirjailija onkin onnistunut hienosti, sillä Minna vaikuttaa samaan aikaan kovin yksinäiseltä mutta tavallaan myös käytöksellään ajaa läheisiään pois ja silti jotenkin ne tärkeimmät ihmiset ovat alati taustalla, auttamassa vaikkei Minna sitä tajuakaan.

Kokonaisuutena pidin Ruuhkavuodesta ja Suden tyylistä kirjoittaa. Ymmärtääkseni Ruuhkavuosi on kirjailijan esikoisteos ja muutakin tuotantoa on sittemmin ilmestynyt ja luulenkin että tulen lukemaan Sudelta jatkossa lisääkin.

Se taluttaa minut sänkyyn. Se kallistaa minut kylkiasentoon ja tunkee yhden tyynyn pään alle, toisen vatsaa tukemaan, kolmannen reisien väliin. Se sanoo rakastan sua ja nuku nyt, ja minä teen tilanteesta virhearvion ja sanon:
Mennään naimisiin.
Se sanoo mitä.
Mennään naimisiin minä toistan. Mennään naimisiin ennenkuin vauva syntyy. Vielä ehditään.
"Et voi olla tosissasi", se sanoo.
Minä sanon olenpas, ja mä voin järjestää kaiken mitä tarvitaan, mä tiedän että sulla on kiirettä töissä, mutta jos pidettäisiin ihan pienet bileet vain, niin pienet että talous kestää. Onhan meillä, tai siis kyllähän meillä on siihen varaa?
"Ei", se sanoo.

Tammi, 2009
Sivuja: 254