Onnen koukkuja / Grégoire Delacourt

Mitä tekisit jos voittaisit lotossa jättipotin? Oletko koskaan miettinyt sitä, minä ainakin olen. Mitä suuremmaksi potti kasvaa, sen yksityiskohtaisempia suunnitelmia päässäni laadin. Olisi ihanaa matkustella kaukaisiin maihin ja varmasti lentäisi business-luokassa. Iso talo, kenties merinäköalalla kelpaisi, sellainen jossa olisi kirjastohuonekin. Perhekin saisi osansa onnenpotkusta ja avustustarkoituksiinkin voisi rahaa antaa. Silti juuri koskaan osta itselleni kuponkia - haaveilen vain. Yksi syy lienee laiskuus ja huono muisti, mutta pelkään myös sitä, että ihan onnellinen elämä potin myötä muuttuisi joksikin muuksi josta en ehkä pidäkään.

Tätä teemaa käsittelee Grégoire Delacourt kirjassaan Onnen koukkuja. Päähenkilö, Jo, on ihan tavallinen keski-ikäinen nainen, joka asuu pienessä ranskalaisessa kaupungissa ja pyörittää ompelutarvikeliikettä. Rahaa lienee riittävästi muttei tuhlattavaksi saakka ja unelmat ovat arkisen pieniä. Lapset ovat lentäneet pesästä, oma isä sairaalassa ja avioliitosta on kuumin huuma kadonnut vuosia sitten. Mutta kaikki on silti ihan hyvin. Ja sitten Jocelyne, joka ei koskaan osta lottokuponkia, voittaa 18 miljoonaa euroa.

Onnen koukkuja oli pieni, kepeä ja aika ranskalainen kirja. Joihinkin Jocelynen mietteistä oli helppo samaistua, samalla tulin itsekin miettineeksi sitä kuinka moinen rahamäärä muuttaisi elämääni ja olisiko muutos oikeasti positiivinen. Kirja on sävyiltään lämmin ja pienen ranskalaiskaupungin tunnelmissa on mukava viivähtää.

Onnen koukkuja ei kuitenkaan ollut minun kirjani. Minun makuuni Jocelyne oli hieman turhankin alistunut ja passiivinen ja puolisoa lukuunottamatta muut henkilöt jäivätkin ohuiksi ja etäisiksi. Olisinkin kaivannut kirjaan edes yhtä henkilöä, johon samaistua. Lukukokemuksena Onnen koukkuja (jolla muuten on aika näppärä suomenkielinen nimi!) oli ihan kiva, se ei ärsyttänyt mutta ei lumonnutkaan. Tunnustan toki sen, etten koskaan ole kokenut ranskalaista kulttuuria kovin läheiseksi itselleni, jollekin toiselle voi tämäkin olla napakymppi.

"Kultahyppyset oli avannut hautautuneen, unohdetun ystävällisyyden padot. Näytti siltä, että nyöreistä, nauhakujista ja leipurinlangasta kertovat juttuni olivat luoneet vahvan siteen, sellaisten naisten näkymättömän yhteisön, jotka löydettyään uudelleen ompelemisen ilon olivat korvanneet päiviensä yksinäisyyden yhtäkkiä muodostuneen perheen tuottamalla riemulla."

WSOY, 2013
Sivuja: 164
Alkuteos: Le liste des mes envies
Suomentanut: Leena Leinonen
Saatu ennakkokappaleena