Sarjakuvainnostukseni johdattelee minua jo ihan vieraillekin vesille, tutustuin nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni mangaan. Ajatus lähti oikeastaan liikkeelle siitä, että löysin kirjaston kokoelmista Suomeen sijoittuvan kertomuksen ja luonnollisesti halusin nähdä miten japanilainen piirtäjä maamme kokisi. Sainkin kyllä vähän hihitellä, sillä kulttuurierot kyllä näkyvät kirjassa.Kirjan perusasetelma on ihan kiinnostava. Japanilainen Airi on pikkutytöstä saakka jumaloinut joulupukkia, joka lapsena pelasti eksyneen tyttösen. Nyt jo lähes aikuinen Airi on lähtenyt Suomeen opiskelemaan Finlandia-nimisessä oppilaitoksessa, josta valmistutaan joulupukeiksi ja tontuiksi. Airi haluaisi olla komean Cainin tonttu, mutta traumaattisen menneisyyden omaava Cain torjuu tytön.
Tarina taitaakin olla tämän jälkeen aika helposti arvattavissa, tosin ilmeisesti Finlandia jatkuu toisessa, helmikuun 2013 lopulla ilmestyvässä osassa, sillä onnellinen loppu ei ainakaan vielä ollut käsillä. Juonellisesti sarjakuva ei tarjoa kummoisiakaan elämyksiä eivätkä Airin kommellukset pahemmin naurata. Ne kulttuurierot sen sijaan... Nogughin pukit ovat esimerkiksi aika erinäköisiä kuin meikäläiset, he ovat nuori, hoikkia ja ehkä komeitakin miehiä, ilman partaa tai mahaa, jonkinlainen punainen nuttu ja myssy kuitenkin löytyy. Jokaisella pukilla on yksi tonttu ja tontun tehtävä on seistä pukkinsa rinnalla auttamassa ja tukemassa kuin parisuhteessa konsanaan. Hivenen hymyilin myös kohdalle, jossa kerrottiin kuinka keväisin heikkojen jäiden aikaan järvet suljettiin onnettomuuksien estämiseksi.
Kirja sisältää itseasiassa kaksi tarinaa, joista lyhyempi vähän yllättäen sijoittuukin menneiden vuosikymmenten Italiaan. Koska koko mangakokemukseni koostuu näistä kahdesta tarinasta, en tiedä kuinka tyypillistä on se, että homman jujuna on rakkaustarina tytön ja traagisen sankarin kanssa. Uskottavuudellaan ei italialainenkaan kertomus kyllä häikäissyt...
Finlandian piirrostyyli oli sinänsä ihan miellyttävä, mutta esimerkiksi päähenkilöiden iän tajuaminen osoittautui hankalaksi. Jälkimmäisessä kertomuksessa kun sankari on ollut ensin rakastunut sankarittaren äitiin ja nyt n. 15 vuotta myöhemmin näyttää edelleen piirroksissa teiniltä. Oma niksinsä oli myös kirjan lukemisessa, sillä sarjakuva eteni takakannesta eteenpäin ja oikealta vasemmalle ja useammankin kerran luin sivut ensin väärässä järjestyksessä. Tästä kaikesta huolimatta oli kiva kokeilla jotakin erilaista, tiedänpä nyt ainakin vähän mangastakin!
Sivuja: 172
Suomentanut: Antti Kokkonen
Kuulostaa aika perustyyliseltä shojo-mangalta, hyvin tuttu kuvio että tytön on joskus pienenä pelastanut joku josta muistaa vain jonkun yksityiskohdan tai saanut jonkun muistoesineen, ja sitten teini-ikäisenä tyttö menee tämän saman aiheen kouluun opiskelemaan ja kohdeltaa ja kohtaa jonkin pojan jonka kanssa tulee kompleksinen rakkaussuhde...näitä on pienillä variaatioilla tehty useita, yleensä nostaen eri aloja tai harrastuksia keskiöön.
VastaaPoistaTiukalla kohderyhmä-juonikaava-linjalla tehtyjä mangoja on paljon, onneksi on myös niitä muita koska alaa enemmän harrastavat luonnollisesti kyllästyvät näihin jossain vaiheessa...
Hahmojen ikien arvailu ulkonäön perusteella on useimmiten toivotonta, järkyttävän nuorelta näyttäminen on tyypillinen konventio (ainakin yhtä romanssisarjaa kuvataan yleensä varsin häiritseväksi lukukokemukseksi kun se on kuulemma hyvin juonittu ja tehty muuten mutta kun 18-vuotiaaksi kirjoitettu naispäähenkilö näyttää 11-vuotiaalta...)
Oikealta vasemmale lukeminen vaatii vähän harjoittelua mutta kyllä siihen tottuu yllättävän hyvin.
Hdcanis, taidat tietää mistä puhut! Tämä oli tosiaan ensimmäinen lukemani manga ja olihan tässä ihmeteltävää. Ja suomalaisittain ajatus joulupukin ja tontun romanssista tuntuu hassulta!
Poista