Punainen kuin veri / Salla Simukka

Salla Simukan Punainen kuin veri oli kirja, joka suorastaan poltteli näppejäni. Vaikka muutakin luettavaa olisi ollut, mutta jostain syystä tämä dekkaritrilogian avaus kiehtoi minua niin että sen lukemiselle oli pakko tehdä tilaa. Kirjan nimi ja tyylikäs kansi kiinnittävät huomioni eikä ajatusleikki satujen ja todellisuuden yhdistämisestäkään hullummalta tuntunut. Viittauksia satujen maailmaan kirjasta löytyykin mukavasti, on Lumikuningattaria ja uskomattomia juhlia sekä se yksi pieni ruma ankanpoikanen...

Kirjan päähenkilö on kovia kokenut lukiolainen, yksinäinen susi nimeltä Lumikki Andersson. Lumikki kutsuu itseään kirjassa ironisesti Hercule Poirotin ja Lisbeth Salanderin rakkauslapseksi eikä määritelmä minusta kovin huono olekaan vaikka Herculen vaihtaisinkin ehkä Sherlock Holmesiin. Lisbeth Salander sen sijaan voisi olla vaikka tuon peikkotukkaisen sisupussin isosisko, sen verran näppärästi Lumikki tutkii tietokoneita ja väistelee luoteja. Punainen kuin veri -kirjassa Lumikin luokkatoverit törmäävät kassilliseen verisiä euroja. Humalaiset nuoret innostuvat pesemään rahaa koulun pimiössä ja ennen kuin Lumikki tajuaakaan, hän tulee joutuneeksi mukaan isojen poikien peliin jossa ei keinoja kaihdella. Onko kaiken takana mystinen Jääkarhu, isokiho, jonka olemassaolosta liikkuu vain villejä huhuja?

Salla Simukan teksti on sujuvaa ja kiinnostavaa, kirja oli miellyttävän nopealukuinen ja viihdytti kyllästynyttä toipilasta erinomaisesti. Vaikka Punainen kuin veri onkin nuorille suunnattu teos, uskoisin sen toimivan vallan mainiosti myös aikuisempienkin dekkarin nälkäisten käsissä. Punainen kuin veri sopi myös mainiosti tähän vuodenaikaan, juuri nyt on helppo samaistua päähenkilön hytinään pakkasessa ja pakomatkoihin jäisillä kävelyteillä.

Kuten niin mainio Lisbeth Salanderkin, on Lumikistakin enemmän pinnan alaisia tasoja, murheita ja mysteereitä, joista Simukka paljastaa vain harmittavan pieniä palasia. On siis ilmeisesti ihan pakko lukea trilogia muutkin teokset: Valkea kuin lumi ilmestyy onneksi jo elokuussa 2013 ja Musta kuin eebenpuu ensi keväänä.

"Sorsapuisto oli kuin lumottu. Puiden oksat olivat kauttaaltaan huurteessa tai niiden pinnalla oli monimutkaisiksi, taidokkaiksi kiteiksi jäätynyttä lunta. Aurinko heijastui jokaisesta kiteestä. Kimmelsi, välkehti, kimalsi, säkenöi, sädehti. Lumikuningatar oli ajanut reellään puiston halki. Hänen hiuksensa ja viittansa olivat hulmunneet ja jättäneet jälkeensä ilmassa kevyesti leijuvat, pienenpienet jäähiukkaset. Hän oli puhaltanut kaiken valkeaksi ja taianomaiseksi."

Tammi, 2013
Sivuja: 265
Saatu ennakkokappaleena.