Yksi suurista epäluulon aiheuttajistani oli kirjan pieni koko ja väljä taitto, sillä nopeana lukijana vierastan lyhyitä kirjoja. Niiden kohdalla usein käy niin että juuri kun olen pääsemässä vauhtiin ja koen tutustuneeni päähenkilöön riittävästi, kirja loppuu. Tämän kirjan kohdalla tuo seikka ei tosin haitannut, sillä jokainen luku on oma itsenäinen kokonaisuutensa, melkein kuin novelli tai pakina. Tamminen siis viihdytti minua matkalla töihiin, kotiin mennessäni jouduin jo turvautumaan toiseen kirjailijaan. Ei voi mitään, olen tiiliskivityttöjä!
Kirjassaan Tamminen kertoo pitkälti itsestään, elämästään kirjailijana ja ujona miehenä, sellaisena jonka upeutta ei jälkikäteen ihastella. Teksti on sujuvaa, miellyttävää ja nokkelaakin. Minulla ei ole suurta valittamista kirjasta, mutta se ei oikein antanut minulle mitään. En nauranut, hymistellyt tai nyökytellyt tyytyväisenä, en tuntenut iloa, sääliä tai sympaatia enkä saanut sitä "just noin se menee" -tunnetta. En myöskään harmistunut tai kiroillut huonoa kirjavalintaani silmiäni pyöritellen. Siksi tämän tekstin kirjoittaminen olikin niin vaikeaa - kirja jätti minut tyhjäksi. Ei jäänyt tunteita kirjan puolesta tai vastaan, olo on neutraali ja siitä on paha sanoa mitään.
"Vanhemmiten mies ei jaksa ihailla sitä, että joku onnistuu ja on taitava ja viisas ja pääsee pitkälle ja korkealle. Se että kestää on sankariteko. Kestää, kestää vain, vaikka on kokenut kaiken tämän ja pahempaakin. Se on todiste kohtuudesta, siitä että elämä ei pelkästään muserra."Otava, 2010
Sivuja: 144
Vau, kiinnostavaa! Minä tykkäsin tästä tosi paljon, tuli juuri sellainen oivaltamisen tuntu ja nauratti moneen kertaan. Heh, löytyihän sellainenkin kirja josta olemme tasan eri mieltä... :D
VastaaPoistaHahaa! Juu, nyt ei auennut suomalaisen miehen sielunmaailma meikäläiselle. Olen varmaan jotenkin ihan vääränlainen lukija.
PoistaEn ole lukenut tätä kirjaa, mutta muita Tammisia kylläkin. Tuo niiden nopealukuisuus on toisaalta hyvä juttu (kun kaipaa välipalalukemista), toisaalta huono: kirjat tuli helposti hotkaistua purematta niellen, ehkä olisi pitänyt makustella rauhallisemmin jotta niistä olisi tullut täydempi olo. Totesin myös, että suomalaisen miehen sielunmaisema on minulle vieras. :)
VastaaPoistaLuru, tuo mitä sanot hotkaisemisesta, on kyllä totta. Siksi varmaan pidänkin paksunpuoleisista kirjoista, niiden parissa olen ja luen maltillisemmin.
PoistaMinä taasen suorastaan samaistuin tähän (ja mietin jo, että miksi ihmeessä samaistun aina vähän neuroottisiin ja hassuihin itseäni vanhempiin miehiin...) ja pidin kovasti! Mutta toisaalta jos ei olisi löytynyt mitään, mihin samaistua, niin sitten tämä olisi varmaan omaltakin osalta jättänyt aika tyhjäksi.
VastaaPoistaKatri, olin lukenut Tammisesta paljon hyvää ja siksi taisin vielä odottaakin liikoja. Kaipa on vain niin että jos kirjasta ei löydy omaan elämään sopivaa tarttumapintaa, niin lukukokemus jää heppoiseksi. Aina ei vain voi voittaa, lukemisessakaan.
Poista