The Secret Keeper on monella tapaa hyvin tyypillinen Kate Mortonin kirja. Jälleen kerran liikumme kahdella aikatasolla ja selvitämme menneisyden mysteerejä Englannissa. Tällä kertaa menestynyt näyttelijätär, Laurel, alkaa äitinsä Dollyn kunnon heikkenemisen myötä selvittää myös todistamaansa vanhaa tragediaa, hän on nähnyt äitinsä surmaavan miehen. Mutta mikä teki sodan aikana arvostetusta kirjailijasta kiertolaisen ja miksi äiti kohotti veitsensä hetkeäkään epäröimättä?
Tarina liikkuu suurilta osin nykypäivän ja 1940-luvun Lontoon välillä, kertoen nuoren Dollyn vaiheista avustustyöntekijänä ja vanhan hienostorouvan palvelustyttönä. (Rouva muuten toi elävästi mieleeni Violetin Downton Abbeystä...) Välillä taas seurataan Laurelin yrityksiä selvittää äitinsä salaisuus. Morton vastailee Laurelin (ja lukijan) kysymyksiin sodanaikaisissa kappaleissa, mutta tekee sen taiten, paljastaen vain vähän kerrallaan ja onnistuukin koukuttamaan lukijan siinä määrin että kirja on luettava loppuun. Onkin sanottava, että Kate Morton todella osaa kirjallisen vitkuttelun taidon. Varsinkin aluksi kirjan lukeminen oli todella hidasta, sillä tarina lähti verkkaisesti liikkeelle ja tuntui suoraan sanottuna paikoin pakkopullan syönniltä. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen kirjailija kyllä alkoi päästä vauhtiin ja salaisuus tempaisi minutkin mukaansa, mutta voi tuota aloitusta... En oikein tiedä onko vika minun Facebookin pilaamien, keskittymiskyvyttömien aivosolujeni, mutta jos kyseessä olisi ollut kirjastonkirja, olisin saattanut jättää lukemisen sikseen. Mikä olisi ollut harmi, sillä minusta kirjan loppuratkaisu oli loistava, matka sinne asti vain oli kovin, kovin pitkä.
Tyylillisesti ja aiheensakin puolesta The Secret Keeper on minusta melko lähellä Mortonin aikaisempaa teosta The Distant Hours, joten jos pidit kirjasta, maistunee tämäkin. Vaikka itse tästä kirjasta suurimmaksi osaksi pidinkin, toivoisin kyllä saavani lukea jatkossa vähän tiivistetympää Mortonia.
"The house was proud and she was lonely, the sort of place that fed on children's laughter, and a family's love, and the smell of rosemary lamb roasting in the oven. She had good, honest bones and willingness to look forwards rather than backwards, to welcome a new family and grow with them, to embrace their brand-new traditions. It struck Laurel now, as it hadn't before, that her mother's description of the house might have been a self-portrait."Pan Books, 2012
Sivuja: 602
Minä olen yleisesti ottaen kyllä pitänyt Mortonin kirjoista, enkä ole pitänyt niitä ihan hirveän jaarittelevinakaan (niin kuin moni muu). Tosin vain Paluun Rivertoniin olen lukenut painettuna kirjana, kaksi muuta kuunnellut äänikirjoina. The Forgotten Garden ei ollut minusta yhtä hyvä kuin Riverton ja The Distant Hours.
VastaaPoistaVarmasti luen tai kuuntelen tämänkin, saas nähdä vieläkö toimii! Morton on kyllä tämänkin kuvauksen perusteella tosi uskollinen tyylilleen.. Mutta mikäs siinä, jos itse nauttii juuri tällä kaavalla kirjoittamisesta ja lukijatkin tykkäävät. :)
Minusta on Mortonin monisanaisuus on toisaalta hienoa, mutta tämän kanssa olin myös vähän hätäinen. Vaikka kerronta oli kaunista ja kiinnostavaa, olisin halunnut päästä itse asiaan vähän pikemmin. Taidan olla ahne hoppuilija...
PoistaMutta nyt luettuani, huomaan kyllä ajattelevani kirjaa hyvänä kokonaisuutena, joka taistelee The Distant Hoursin kanssa suosikki-Mortonini paikasta.
Hmm, luulenpa että jätän tämän suosiolla kauppaan. Minulla on muutenkin yksi lukematon Morton vielä hyllyssä, tuo Distant Hours. Jos sen lukaisisi joskus, kun on kerran tullut hankittua.
VastaaPoistaJos ihastun siihen, ehkä sitten voin lukaista vielä tämän Secret keeperin. Minulle jäi trauma Rivertonista ja sen jaarittelusta ja petyin kovasti, sillä odotin niin paljon. Siksipä jätinkin sin kesken. Sen sijaan Forgottoen Gardenista pidin kovasti ja sen takia annan Mortonille vielä yhden mahdollisuuden (en tosin ihan lähiaikoinan, heh) Distant Hoursin muodossa :)
Jos jaarittelevuus haittaa niin sitten tämä ei ole ehkä sinua varten, sillä alkupuolella kirja etenee hitaasti. The Secret Keeper on hyvin saman tyyppinen kuin Distant Hours, joten jos se puree, menee tämäkin varmaan alas ongelmitta.
PoistaHmm. Minulla on niin ikään kaksijakoinen suhtautuminen Mortoniin. Paluu Rivertoniin sisälsi paljon hyvää, mutta kuitenkin pettymys. Forgotten Gardenin tunnelma oli ihana, mutta äänikirjana kirjapaksukainen oli - noh - pitkä. Sait tämän kuulostamaan kiehtovalta (tiivistämisen kaipuusta huolimatta!), joten jos kirja tulee vastaan, saatan hankkia joskus vaikka matkalukemiseksi.
VastaaPoistaMinulla on tämän kirjan suhteen aika samanlaiset tunteet, muisan kuinka tuskailin alussa mutta sitten tarinan loppuosa hyvitti kaiken. Eli The Secret Keeper on ehdottomasti kiireettömän lukemisen kirja, tämä tosiaan voisi olla kiva kaveri vaikka matkalle, ei ainakaan lopu lukeminen kesken.
Poista