Uhrilahja / Åsa Larsson

Åsa Larssonin uutuutta on luettu blogeissa ahkerasti ja koska Larssonin teksti Lapin tunnelmineen ei ole aiemminkaan pettänyt dekkarin ystävää, tartuin Uhrilahjaan huoletta. Myöhemmin, yöllä, suljin kirjan onnellisena huokaisten. Oli se hyvä, piti otteessaan ja yllättikin. Juuri niinkuin kunnon dekkarin kuuluukin...

Åsa Larssonin jatkaa Rebecka Martinsson -sarjaansa, joten palaamme jälleen Ruotsin Lappiin. Rebecka ei tiedä minkälainen tapahtumaketju käynnistyy kun hän lähtee naapurinsa Sivvingin kanssa tutkimaan miksei Sol-Britt Uusitalo ole saapunut työpaikalleen. Sol-Brittin kurjan kohtalon paljastuttua selviää että perhe on ollut huono-onninen jo pitkään, jopa Sol-Brittin isoäiti murhattiin jo 1910-luvulla. Uhrilahja liikkuukin kahdella aikatasolla, joista toisella seurataan Elina Pettersonin, paikkakunnalle muuttavan opettajattaren vaiheita.

Lukiessani Uhrilahjaa karkasivat ajatukseni välillä vähän pakostakin hiljattain lukemaani Camilla Läckbergin Majakanvartijaan, sillä kirjoissa on tiettyjä samankaltaisuuksia. Molemmat tarinat liittyvät kahdessa aikatasossa ja tapahtumapaikan luontokin on tärkeä osa maisemaa, joka lukijan eteen maalataan. Mutta siinä missä Läckbergin Emelie on kovaonninen raasu, on Larssonin Elinassa sisua! (Ja hän pitää kirjoista!) Emelien tarina ei sulaudu kokonaisuuteen ihan niin hyvin kuin toivoisin, Elina taas taas tukee pääkertomusta hienosti. Ja siinä missä Läckberg onnistui jättämään lukijan hiukan hämmentyneeksi monien juonien ja henkilöhahmojen viidakossa, onnistuu Larsson luomaan tyylikkään ja ehjän kokonaisuuden jossa ihan jokainen langanpää tulee sidotuksi. Tämän kesän dekkarikuningatar taitaa minun mielestäni olla Åsa Larsson.

Yllättäen, tämän tekstin kirjoittaminen oli vähän vaikeaa. Pidin kirjasta paljon ja huomaan etten oikein osaa pitämistä tarkemmin eritellä. Minusta Rebecka Martinsson on mainio sankaritar, sitkeä ja nokkela sekä sopivalla tavalla epätäydellinen välttääkseen ärsyttämisen, hänen naapurinsa Sivving taas on oikein herttainen setä. Vaikken lumesta niin piittaakkaan, tuntuu talvisessa Lapissa tapahtuvat dekkari mukavan eksoottiselta ja pienet tiedonmurut Kiirunan historiasta olivat mukavaa plussaa. En keksi mitään valittamista - Uhrilahja menee Suosikit-kategoriaan.

"Hän on kuin talo kevätsiivouksen jälkeen. Lattia on jynssätty. Tuoksuu saippualle, tuulelle ja auringolle. Kaikki ikkunat ja ovet ovat selällään, ja räsymatot on ripustettu kuivumaan koivujen väliin.
Hän on valmis rakastumaan. Ja Jällivaarassa mies astuu junaan. Mies joka saa hänen sydämensä omakseen."

Otava, 2012
Sivuja: 364
Alkuteos: Till offer åt Molok
Kirjasta lisää: Kirsin kirjanurkka, Järjellä ja tunteella, Kujerruksia, Leena Lumi, Rakkaudesta kirjoihin, Unni lukee