Roger Brown on kukkulan kuningas, headhuntereiden eliittiä. Hän on lähes legendaarinen, jokainen Brownin suosittelema ehdokas on aina valittu tehtäväänsä. Hän on taitava peluri joka ei kaihda keinoja. Hän nostaa suuria palkkioita ja palvoo vaimoaan Dianaa. Rahoittaakseen kalliin talon ja Dianan tappiollisen taidegallerian, hän hankkii pientä lisärahoitusta ryöstämällä taidetta haastateltaviensa kodeista. Mutta kukkulan kuninkaan elämä muuttuu kun vastaan tulee Clas Greve, joka on lähes täydellinen ehdokas GPS-yritys Pathfinderin johtajaksi...
Vähäisen Jo Nesbø -kokemukseni perusteella en osannut toivoakaan että vastaani osuisi näin koukuttava ja tyylikäs kokonaisuus. Vaikka Roger oikeastaan onkin kaikessa täydellisyydessä raivostuttava, aloin jossakin lukemiseni vaiheessa tuntea sääliä kukkulaltaan syrjäytettyä kuningasta kohtaan. Kirjassa on kohtuullisesti väkivaltaa, joten aivan herkimmille en ehkä suosittelisi. Itse en menoa kavahtanut, sillä hurtti huumori otti mukavasti terää pois raakuuksilta. Kukkulan kuningas muistuttaakin minua ehkä Brett Easton Ellisin Amerikan psykosta, tosin norjalaisversio on kuitenkin kirjoista siistimpi ja tyyliltään enemmän minun makuuni. Sen verran suuren vaikutuksen kuningas teki, että aion lukea tältä kirjailijalta lisääkin!
Kukkulan kuninkaan myötä pääsen taas jatkamaan kaunokirjallista maailmanvalloitusta - vihdoinkin Norja!
"Metri kuusikymmentäkahdeksan. En tarvitse aivokuollutta psykologia kertomaan itselleni, että sellaista on pakko kompensoida tavalla tai toisella, että fyysinen pienuus antaa pontta asioiden tekemiselle. Yllättävän suuri osa maailman suurista teoista on pienten miesten aikaansaannosta. Me olemme valloittaneet imperiumeja, ajatelleet älykkäimpiä ajatuksia, hurmanneet kauneimpia naisia valkokankaalla, lyhyesti sanottuna me olemme aina sovitelleet jalkoihimme suurimpia kenkiä."WSOY, 2011
Sivuja: 326
Alkuteos: Hodejegerne
Kirjasta lisää: Aamuvirkku yksisarvinen
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus & Ikkunat auki Eurooppaan: Norja
Sain arvostelukappaleeksi kirjailijan uutuuden, Aaveen ja tartuin siihen melko vastahakoisesti. Jo on minulle nimenä tuttu, mutta yhtään kirjaa en ole häneltä aiemmin lukenut... Niinpä yllätys oli suuri, että huumetarina (inhoan huumetarinoita) nappasi ihan täysillä mukaansa. Näitä on luettava ehdottomasti lisää.
VastaaPoistaps. miten ihmeessä tuo norjalainen O tehdään?? auta tyhmää, näen sen kyllä näppiksellä mutta järki ei riitä painamaan oikeaa näppäinyhdistelmää :O
Minulle tuli myös Nesbø-nälkä, aion kyllä lukea häneltä lisääkin jos muutkin kirjat ovat tällaisiä.
PoistaTotta puhuen, en tiedä miten norjalainen o tehdään, mulla ei ole sitä edes näppiksellä. Siispä kopioin Nesbøn nimen kirjaston sivulta ja nytkin pastean sen aina tarpeen vaatiessa. Surkeaa...
^ No, minä voin kopsata nimen edelleen ;)
PoistaKävimme miehen kanssa katsomassa Headhuntersin leffateatterissa, ilmankos kirjan juoni kuulosti tutulta ;) En tiennytkään, että taustalla oli Nesbøn kirja! Elokuva ainakin oli hyvä, en enää tarkasti muista juonta mutta hyvin kieputettiin tarinaa. Suosittelen katsomaan :)
VastaaPoistaMinustakin leffan traileri vaikutti kiinnostavalta, mutta sitten asia kai jotenkin jäi kunnes törmäsin kirjaan kirjastossa. Hyvin Nesbø kirjoittaa, minusta tämä oli oikein vauhdikas ja tyylikäs tapaus!
Poista