sunnuntai 12. elokuuta 2012

Habibi / Craig Thompson

 Habibi on saanut  paljon kehuja blogeissa, joten eipä ihmekään että melkein heitin kärrynpyörää löytäessäni tämän möhkäleen kirjaston sarjishyllystä. Kuvittelin viettäväni kenties koko viikonlopun kirjan parissa, mutta sitten satuin ihan vain pikkuisen vilkaisemaan ja sittenhän se mopo karkasikin käsistä. Tiedätte ehkä sen tilanteen jossa vakuutellaan itselle "Ihan vain yksi luku vielä" ja sitten luetaan ja luetaan...

Habibi on upea, toiveikas ja surullinen tarina kahdesta kovaonnisesta nimeltä mainitsemattomassa arabimaassa. Dodola on vasta pieni tyttö kun hän avioituu kirjurin kanssa. Mies opettaa lapsivaimonsa lukemaan mutta rauhaisa vaihe Dodolan elämässä päättyy pian kun kirjuri tapetaan ja Dodola päättyy orjakauppiaan leirille, jossa hän kohtaa Zamin, orjaksi ryöstetyn naisen pienen pojan. Dodola ottaa Zamin siipiensä suojaan ja kahdesta hylätystä lapsesta muodostuu perhe. Lasten kasvaessa tunteet kuitenkin muuttuvat mutta heidän tiellään on vielä monia mutkia...

Habibi on huikea teos, niin kooltaan kuin sisällöltäänkin. Se on kaunis, sisältää paljon maailman rumuutta mutta myös viisautta ja se tuntuu kertovan tuhat tarinaa. Sarjakuvaksi se on hurjan kokoinen kirja, mutta jokainen 655 sivusta on lukemisen arvoinen. Se liikuttaa ja järkyttää, lumoaa eikä päästä lukijaansa helpolla.

Thompsonin tarina on vahva ja aiheiltaan runsas, kertomuksessa on elementtejä islamista, vanhoista taruista ja yhteiskuntapolitiikasta. Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet kävi mielessäni useaan kertaan, sillä jotain saman tapaista on näiden kahden miehen tavassa kertoa pienten ihmisten tarina. Thompson kuitenkin tuntuu olevan kirjaimellisesti satumaisempi kerronnassaan ja hän käyttää hienosti symboliikkaa kuvatessaan vaikeitakin aiheita. Myös luku, jossa ei ole kuvitusta lainkaan, Orvon rukous, on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaikuttava.

En oikein tiedä mitä kirjoittaa tästä kirjasta. Muutaman päivän ajan vedin henkeä ja mietin, mitä sanoisin. Habibi on vain niin hieno ja niin runsas, etten edes tiedä kuinka tai mistä aloittaisin kertomisen. Se on monta kirjaa yksissä kansissa, siinä on epätavallinen rakkaustarina ja paljon murheita. Silti se onnistuu olemaan toiveikas kirja, sillä kaikkien koettelemustensa läpikin Zam ja Dodola säilyttävät taistelutahtonsa. Minulle Habibista nousi vahvimmin esiin viesti ihmisarvosta, jokainen ihminen on arvokas. Ja että rakkaus voittaa kaikki esteet.

Like, 2012
Sivuja: 655
Alkuteos: Habibi
Kirjasta lisää: Craig Thompsonin blogi, Oota mä luen eka tän loppuun, Sallan lukupäiväkirja, Kirjojen keskellä, Järjellä ja tunteella, Booking it some more

7 kommenttia:

  1. Totta, Habibissa on tavallaan monta tarinaa yksien kansien välissä! Se on huikea!

    VastaaPoista
  2. Vähän harmittaa, kun en lopulta hankkinut tätä (niin kuin olin suunnitellut). Tämä on ihan varmasti upea teos, mutta tuo sivumäärä alkoi pelottaa ennestään korkeiden kirjapinojen välistä tirkisteltynä. :)

    Pitäisi ottaa joskus itseään niskasta kiinni ja lukea kaikki TBR-listan sarjisromaanit. En tiedä, miksi olen viime aikoina vältellyt niitä, vaikka melkein kaikki lukemani ovat olleet tosi hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän että tällainen järkäle kyllä vähän hirvittää, mutta kirja on kyllä hurjan hieno. Ehkä sille löytyy lukuaikaa kun illat pimenevät...

      Poista
  3. <3! Ihanaa että tykkäsit tästä sinäkin!

    VastaaPoista
  4. Uujee! Tää on hieno!

    Karoliinalle: 655-sivuisen sarjakuvaromaanin lukee nopeammin kuin 655-sivuisen romaanin, joten ei tämän kanssa varmasti viikkokausia aikaa mene. :)

    VastaaPoista