Taivasten vanki / Carlos Ruiz Zafón

Helteisenä kesäpäivänä oli aika napata käsiin säästelemäni Taivasten vanki! Rakastuin aikanani tulisesti Tuulen varjoon eikä Enkelipelikään ollut pettymys. Olen lukenut kirjailijalta myös The Prince Of The Mist -nimisen nuortenkirjan, jota voin suositella lämpimästi kummitustarinoista pitäville. Kyseiseessä kirjassa ei tainnut muuta vikaa olla kuin se, että se loppui aivan liian nopeasti. Vähän niinkuin Taivasten vankikin.

Kirjan keskiössä on jälleen kerran Sempere & pojan -kirjakauppa, jossa Daniel, poika-Sempere, on jo aikuistunut, avioitunut ja tullut isäksi. Eräänä iltana kauppaan tulee outo vieras, joka haluaa ostaa kalliin kirjan lahjaksi. Mutta lahja onkin toimitettava Fermínille, kirjankaupan työntekijälle joka on kuin yksi perheenjäsenistä. Outo lahja johdattaa lukijan ja Danielin Fermínin menneisyyteen ja sodan kauhuihin, samalla Daniel oppii uutta myös omasta taustastaan.

Ruiz Zafón on suunnitellut kirjansa Unohdettujen kirjojen hautausmaasta kertovaksi sikermäksi, osat siis muodostavat kokonaisuuden joka voidaan lukea missä järjestyksessä tahansa. Minua kuitenkin häiritsi hiukan se, etten muistanut Tuulen varjon tapahtumia enää kovin selkeästi ja siksi jouduin ohittamaan jotkin hienovaraisemmista vihjeistä.

Taivasten vangissa lukijaa saa jälleen kerran nauttia Ruiz Zafónin luomasta tunnelmasta, joka on kuin vanhasta film noir -leffasta. Hämäriä kujia, vanhoja kirjakauppoja aarteineen, kohtalokkaita juonia ja suurta rakkautta - nautin tästä suuresti! Mutta siitäkin huolimatta Taivasten vangista tulee hiukan välityön maku, tuntui kuin se olisi kirjoitettu vain johdattamaan lukijaa kirjan seuraavaa osaa kohden, joka kenties käsittelee Vallsia?

Kirjan kansi on todella kaunis. Huomasin vielä luettuani jääväni katselemaan sitä ja etsimään valokuvan pehmeältä taustalta lisää hahmoja, ihmisiä ja rakennuksia. Tällaisen kuvan laittaisin mielelläni vaikka seinälleni ja haaveilisin...

"Can Lluísin ruokasali ja kadut, joita pitkin olimme tullessamme kulkeneet, olivat kadonneet. Pystyin ainoastaan näkemään tuon toimiston Montjuicin linnassa ja tuon miehen kasvot, joka puhui äidistäni sisintäni korventavin sanoin ja vihjauksin. Tunsin jonkin kylmän ja terävän avaavan tietä sisälläni, raivon jollaisesta en ollut koskaan tiennyt. Hetken aikaa toivoin enemmän kuin mitään muuta maailmassa, että saisin tuon lurjuksen eteeni voidakseni kuristaa häntä ja katsella läheltä, kuinka verisuonet alkaisivat repeillä hänen silmissään."

PS. Ainakin Koboon on saatavissa Carlos Ruiz Zafónin kirjoittama novelli The Rose of Fire, joka valoittaa taas vähän lisää Unohdettujen kirjojen hautausmaan taustoja!

Otava, 2012
Sivuja: 332
Alkuteos: El prisinero del cielo
Kirjasta lisää: Järjellä ja tunteella